Keski-Afrikassa sijaitseva Ruanda tuli suureen tietoisuuteen keväällä 1994, kun maassa puhkesivat noin sata päivää kestäneet väkivaltaisuudet, joista puhutaan kansanmurhana. Surmansa sai noin 800 000 tutsia ja maltillista hutua.
Kansanmurhan jälkeen Ruandassa on tapahtunut paljon. Maa on saanut taloutensa raiteilleen, sinne tehdään turistimatkoja ja ainakin ulospäin maa näyttää monella tavalla Afrikan mallimaalta.
Kun pintaa raaputtaa, alta löytyykin jotain aivan muuta.
Tunnetuin tapaus on kansalaisaktivisti Paul Rusesabaginan kohtalo. Hotelli Ruanda -elokuva kertoo Rusesabaginasta, joka ensin pelasti yli tuhat ihmistä kansanmurhalta ja joutui sitten pakenemaan itse maasta. Rusesabaginan virhe oli arvostella Ruandan nykyjohtoa.
Rusesabagina huijattiin palaamaan vuonna 2020 vanhaan kotimaahansa, jossa hänet pidätettiin ja tuomittiin 25 vuodeksi vankilaan. Tänä keväänä Rusesabagina päästettiin lähtemään maasta.
– Ruanda on hyvin autoritäärinen maa, joten sen yhteydessä ei voi puhua demokratiakehityksestä. Hallitus on tukahduttanut oppositiota ja toisinajattelijoiden toimintaa on rajoitettu, kertoo Pohjoismaisen Afrikka-instituutin vanhempi tutkija, professori Liisa Laakso.
Laakson mukaan hallitusta kritisoivaa vapaata ajattelua rajoitetaan Ruandassa hyvin vahvasti.
Presidentti junaili lisäkausia
Ruandaa hallitsee presidentti Paul Kagame, entinen kapinallisjohtaja, joka onnistui päättämään kansanmurhan. Hän nousi ensin varapresidentiksi, vaikka käytännössä hallitsi jo silloin valtiota. Vuodesta 2000 Kagame on ollut myös muodollisesti valtionpäämies.
Vuonna 2003 Kagame valittiin ensimmäisen kerran vaaleilla presidentiksi seitsemäksi vuodeksi ja 2010 toiselle kaudelleen. Kagame sai perustuslain muutoksella itselleen myös kolmannen presidenttikauden vuonna 2017.
Tuolloin päätettiin myös lyhentää presidenttikausia seitsemästä vuodesta viiteen alkaen vuodesta 2024. Lisäksi uusi perustuslaki mahdollisti Kagamen voivan pyrkiä vielä kahdelle uudelle presidenttikaudelle. Seuraavat presidentinvaalit ovat ensi vuonna.
– Varmasti Kagame aikoo hakea jatkoa. En tiedä, että hänellä olisi seuraajaehdokkaita. Kun tämä nykyinen regiimi pitää tiukasti vallan käsissään, seuraajaehdokas tulee jostain Kagamen lähipiiristä.
Laakso sanoo, että Ruanda on kuitenkin tärkeä esimerkki, sillä se on mennyt eteenpäin myös taloudellisessa ja sosiaalisessa kehityksessä.
– Tietysti tässä on taustalla järkyttävä kansamurha, jonka jälkeen tapahtunut rauhan rakentaminen ja rakennustyö on ollut kansainvälisten kehitysavun antajien ja osittain myös naapurimaiden sekä Afrikan Unionin tuen kohteena.
Kiinasta mallia
Laakso hakee Ruandalle vertauskuvan yllättävästä suunnasta.
– Jos Afrikassa olisi tai on joitakin maita, jotka saattaisivat seurata Kiinan mallia, niin ehkä Ruanda on juuri sellainen. Siellä on kehittyvän maan, talouden ja yhteiskunnan politiikkaa, jossa ei ole poliittisia ja kansalaisvapauksia, vaan vahva keskushallinto. Kiinassa on vaikea käydä vapaata keskustelua tai kritisoida johtajaa, ja Ruandassa on samanlainen tilanne.
Laakso huomauttaa kuitenkin, ettei Ruanda ole Kiinan näkökulmasta merkittävä, sillä se on pieni maa, jolla ei ole merkittäviä luonnonvaroja.
– Mutta Ruandan militaristisella osaamisella saattaa olla merkitystä Kongon demokraattisen tasavallan luonnonvarojen käyttämisessä. Kongo on edelleen hyvin heikko valtio, ja Kiina on erittäin vahvasti siellä läsnä.
Kiinasta päästäänkin Ruandan naapurimaahan, Kongon demokraattisen tasavaltaan, jonka asioihin Ruanda on puuttunut vuoden 1994 kansanmurhan jälkeen useasti.
Konfliktista on puhuttu usein Afrikan maailmansotana, sillä siihen on ollut osallisena useita muitakin Afrikan valtioita. Esimerkiksi ranskalainen historioitsija Gerard Prunier on kuvannut alueen tapahtumia samannimisessä kirjassa, joka ilmestyi vuonna 2009.
– Ruandan sotkeutuminen itäisen Kongon hallintaan tai hallitsemattomuuteen liittyy kansanmurhan aikaisiin tapahtumiin tai pitkään historiaan jo sitä ennen. Etnisiä ryhmiä, hutuja ja tutseja, on molemmin puolin rajaa, ja vuoden 1994 jälkeen huturadikaaleja pakeni Kongon puolelle.
Laakson mukaan tilanne on edelleen hyvin sotkuinen. Kongon demokraattisessa tasavallassa toimii edelleen erilaisia aseellisia ryhmiä, joihin Ruandan kiinnostus liittyy.
"Hallintokulttuuri aika militaristinen"
Ruanda on pinta-alaltaan pieni mutta poliittisesti ja sotilaallisesti kokoaan suurempi maa.
– Ruanda on vahva valtio, jos vertaa Kongoon. Tai ainakin sen suunta on kohti vahvaa valtiota. Sen hallintakoneisto on tehokas. Sen armeija on toimiva ja toimintakykyinen.
Laakson mukaan taustalla on paljon sitä, että presidentti Kagame on noussut valtaan kapinallisarmeijan johtajana.
– Voi sanoa, että siellä on sotilasvalta. Jos voi jostain ideologiasta puhua, niin hallintokulttuuri on aika militaristinen. Kansainvälisen yhteisön silmissä ja ulkopuolelta se on ehkä vaihtoehto sellaiselle avoimesti etnisyyteen perustuvalle valtahierarkialle.
Laakso kertoo, että Ruandan hallinto on ainakin näennäisesti yrittänyt hävittää hutu- ja tutsijakoa.
– Yleensä identiteettikysymykset ovat hyvin syvällä ja ihmiset ovat kyllä tietoisia niistä jaoista. Ainakaan se ei ole enää julkisesti missään ihmisten henkilöllisyystodistuksissa tai -tiedoissa, kuten se aiemmin oli.
Turvapaikanhakijoita Britanniasta?
Ruanda solmi huhtikuussa 2022 sopimuksen Britannian hallituksen kanssa turvapaikanhakijoiden vastaanottamisesta. Britannia ja Ruanda solmivat paljon huomiota herättäneen viisivuotisen sopimuksen, jonka pohjalta Britannia lähettäisi turvapaikanhakijoita Ruandaan.
Ajatus oli, että turvapaikanhakijoille myönnettäisiin pakolaisstatus, jotta he voisivat jäädä Ruandaan tai muulla perusteella anoa lupaa jäädä Ruandaan tai hakea turvapaikkaa jostain kolmannesta maasta.
– Se oli mielenkiintoinen diili Britannian hallituksen kanssa, että Ruanda voisi ottaa turvapaikanhakijoita. Siinä oli taustalla se, että Ruandan on tärkeää osoittaa olevansa kehittynyt maa, jossa on turvalliset olosuhteet.
Laakso lisää, että Ruanda haluaa esiintyä kehittyvänä ja modernina yhteiskuntana.
– Toki siellä tuloerot ovat suuria ja maaseudulla on paljon köyhyyttä. Tässä näkyy paradoksia.
Toistaiseksi yksikään turvapaikanhakijoita Britanniasta Ruandaan kuljettava lentokone ei ole noussut ilmaan, vaikka näin piti tapahtua jo kesäkuussa 2022. Lennot peruttiin oikeudellisten haasteiden vuoksi.
Kesäkuussa 2023 valitustuomioistuin kumosi korkeimman oikeuden päätöksen, jonka mukaan suunnitelma olisi ollut laillinen. BBC:n mukaan valitustuomioistuimen tuomarit muun muassa ilmoittivat, ettei Ruanda ole turvallinen turvapaikkajärjestelmän puutteiden vuoksi.
Valitustuomioistuimen päätöksessä mainittiin myös, että Ruandan politiikka rikkoo Euroopan ihmisoikeussopimuksen 3. artiklaa, joka kieltää kidutuksen ja epäinhimillisen kohtelun.
– Ruandalla on selvästi hyvin vahva politiikka luoda itsestään kuvaa vakaana ja modernina valtiona sekä yhteiskuntana. Luulen, että pakolaisten vastaanottamisessa on enemmän kyse siitä kuin rahasta. Tietysti Britannia maksaa siitä paljon.
Merkittävä rauhanturvaaja
Ruanda on myös merkittävä maa YK:n rauhanturvaajana, maailman neljänneksi suurin. Toukokuun lopussa yli 5 900 ruandalaista sotilasta oli ulkomailla rauhanturvatehtävissä, noin puolet Etelä-Sudanissa ja toinen puolikas Keski-Afrikan tasavallassa. Esimerkiksi suomalaisia rauhanturvaajia oli toukokuun lopussa 195.
– En usko, että se on valko- tai rauhanpesua. Se on taloudellisesti kannattavaa. Voi olla, ettei se valtiolle mitään suuria tuottoja tuo, mutta se on armeijalle tapa ylläpitää koneistoa ja osaamista. Luulen, että se liittyy professionaaliseen armeijan toimintakyvyn ylläpitämiseen ja edistämiseen. Se on varmaan Ruandan agendalla aika korkealla. He haluavat, että heillä on hyvä, vahva ja toimintakykyinen armeija.
Laakso muistuttaa, että nykyinen armeija on syntynyt Kagamen johtaman vapautusliikkeen pohjalle sisällissodassa tiettyjä kansalaisia ja ryhmiä vastaan.
– Armeijan pitää olla sen takia vahva, että vallassa oleva regiimi pärjää oppositiota vastaan. Mutta sitten muissa maissa toimiminen tietysti tekee armeijasta kansallisemman yhteisen toimijan. Siinä voi olla tämäntyyppistä armeijan profiilin kohottamista tai sen roolin kirkastamista.
Laakso lisää, ettei Ruandalla ole ulkoisia vihollisia, sillä naapurimaat eivät ole sinne hyökkäämässä tai valtaamassa sitä. Siksi se ei sitä varten tarvitse vahvaa armeijaa.
– Ruanda on sinänsä turvallinen maa olla, mutta jos sotkeudut politiikkaan tai vapaaseen kansalaisjärjestötoimintaan, se on erittäin vaarallista. Se on vapaata ajattelua ja keskustelua tukahduttava yhteiskunta.
Sponsorisopimuksia jalkapalloseurojen kanssa
Laakso mainitsee, että Ruandan talous on vahvistunut ja se on yhä nopeasti kasvavia talouksia. Eräänlainen paradoksi onkin maan tekemä urheilupesu. Jalkapallon Englannin Valioliigan Arsenal on pelannut vuodesta 2018 hihassaan Visit Rwanda -mainos ja myös ranskalaisseura PSG:llä on sopimus yhtiön kanssa.
2021 Arsenal ja Visit Rwanda solmivat neljän vuoden jatkosopimuksen, jonka arvo on yli 11,5 miljoonaa euroa vuodessa. Ranskalaisen jalkapalloseura PSG:n kanssa yhtiö teki viime toukokuussa jatkosopimuksen, joka ulottuu vuoteen 2025.
Uuden sopimuksen arvosta ei ole esitetty arvioita, mutta aiemman 2019 solmitun sopimuksen arvo oli mediatietojen mukaan 8–10 miljoonaa euroa.
– Se on urheilupesua ja sitä tekevät saudit ja emiraatit. Sinänsä jalkapallo on suosittua kaikkialla maailmassa ja Afrikassa myös. Se saattaa olla suunnattua oman maan kansalaisille.