Kansanedustajilla on mahdollisuus vaikuttaa kansalaisten hyvinvointiin, työhön ja toimeentuloon neljän vuoden mandaatilla. Ensimmäinen vuosi menee totutellessa valiokuntatyöskentelyyn lainsäädäntöjä muokatessa. Sen jälkeen pitäisi seurata kolme vuotta aktiivista työskentelyä Suomen eduksi.
Valitettavasti näin ei ole, sillä parin vuoden kinastelun jälkeen herätään tuleviin eduskuntavaaleihin.
Neljäs vuosi kuluu pisteiden keruussa, jonka aikana tapaillaan maakunnissa äänestäjiä ja lupaillaan jälleen parempia aikoja, mikäli äänimäärät riittää seuraavaksi nelivuotiskaudeksi.
Viimeisimpänä villityksenä kootaan hallituksia yli puoli vuotta ennen seuraavia vaaleja. Television A-studioon kokoonnutaan toimittajan johdolla spekuloimaan tehdyistä havainnoista.
Valtion velkaantuminen kirvoittaa lausumaan omia korjausesityksiä ja toimenpiteitä ja vastustamaan istuvan hallituksen täysin välttämättömiä leikkauksia. Yhteistyön mahdollisuuksia ei tunneta.
Tässä muutamia kysymyksiä, joilla on vaikutusta kansalaisten hyvinvointiin:
Onko ulkomaisessa omistuksessa olevien datakeskuksien rakentaminen Suomeen viisasta, jos rakennuttajat eivät halua maksaa tarvitsemastaan sähköenergiasta?
Miksi suomalaisia kuritetaan korkeilla polttoaineiden hinnoilla, vaikka meillä on oma öljynjalostamo, eikä raakaöljy purjehdi Hormuzinsalmen läpi, vaan on ostettavissa Norjasta?
Onko Yleisradiolle kannattavaa televisioida eduskunnan kyselytunteja, joissa kansanedustajat näpräävät kännyköitään, soittavat suutaan yrittäessään hauskuuttaa puoluetovereitaan ja maalittavat muiden puolueiden edustajia?
Olisiko Suomen terveydenhuoltojärjestelmä toimivampi, mikäli yksityiskohtien toteutus olisi alan ammattilaisten käsissä, poissa poliitikkojen vaikutuksesta? Terveydenhuoltoon tarvitaan lisää asiantuntijoita väestön ikääntymisestä johtuen.
Kunnallispolitiikka tulee rajata lakisääteisten tehtävien hoitamiseen ja yhteistyön kehittämiseen naapurikuntien kanssa.
Yli 300 kuntaa päällekkäisine hallintoineen on väestömäärään nähden liikaa. Asian ymmärtäminen ei vain näytä poliitikoilta onnistuvan. Väestörakenne on oltava Suomessa osa jokaista merkittävää poliittista päätöstä.
Viime aikoina on onneksi herätty maailman onnellisimman kansan unesta ja lähdetty alustavasti korjaamaan pahasti vuotavaa valtion kirstua. Kovan kritiikin saattelemana on kiinnitetty huomiota erilaisten yhdistysten toiminta-avustuksiin.
Työpaikoista on kova kysyntä, mutta maassamme vallitseva, kaiken kattava byrokratia estää tehokkaasti yritysten investoinnit. Järkyttävän kova verotus vie mielenkiinnon työhön ja toimeentuloon.
Hankinnat eivät jää Suomessa toimiviin yrityksiin. Hyvänä esimerkkinä Helsingin raitiovaunuhankinta, jonka seurauksena menetetään paljon kotimaisia työpaikkoja.
Lopuksi kysyn kaikilta lukijoilta: Ovatko nykyiset kansanedustajat tehneet työnsä niin hyvin, että he ansaitsevat tulla ensi kevään 2027 eduskuntavaaleissa valituiksi uudelleen?