Suomalaiset ovat ikuista hiihtokansaa, ja olympialaisissa loistavat hiihtäjät nousevat pysyvästi kansallissankarin asemaan.
Iivo Niskasen mestarillinen näytös päämatkallaan 15 kilometrin perinteisellä Pekingin olympialaduilla oli juuri sitä, mitä kansa nyt kaipasi. Kun Porilaisten marssi soi olympiavoiton kunniaksi, kansallinen ylpeys purkautui monilla suomalaisilla ilon kyynelinä.
Sellaisia hetkiä huippu-urheilu parhaimmillaan tarjoaa: kaikille urheilusta innostuville nousua arjen ja monenlaisten murheiden yläpuolelle. Niiden jälkeen on taas hetken helpompi hengittää kotikatsomossakin.
Suuresti liioittelematta voi sanoa, että juuri nyt – keskellä koronaa, maailmanlaajuisen sodan uhkaa, ankaraa politiikkavääntöä ja kaikenkarvaisia mielenosoituksia – oli iso tarve ja tilaus Iivo Niskasen kaltaiselle kansalliselle eheyttäjälle.
Maaliintulon hetki oli useimmille suomalaisille paljon enemmän kuin vain voitto yhdessä hiihtokilpailussa.
Tietysti jostakin ilmestyvät taas ne tavanomaiset ilonpilaajat, jotka näkevät urheilun synnyttämässä innossa ja liikutuksessa joutavaa todellisuuspakoa, ikävää hurmosta ja jopa kiihkoilevaa nationalismia. Meitähän on joka lähtöön.
Kansallisin symbolein käytävä huippu-urheilu taitaa kuitenkin olla juuri se elämänalue, jonka yhdistävä voima peittää vahvimmin alleen ihmisiä arjessa erottavat rajalinjat.
Suomea on juostu, heitetty, hypätty, kiekkoiltu ja hiihdetty kilpaa maailmankartalle jo yli sata vuotta, eikä urheilun huippuhetkien hohto ole hävinnyt vuosien mittaan mihinkään.
Siitä oli osoituksena Iivo Niskasen suoritus, joka seisautti veret perjantaina.
Kansainvälisiin huippu-urheilutapahtumiin liittyy ikäviä puolia, joista on puhuttu myös Pekingin talviolympialaisten yhteydessä.
Korruptio, ihmisoikeuksien loukkaukset, diktatuurien valkopesu ja järjestelmällinen doping ovat myrkyttäneet ilmapiiriä sekä olympialaisten että eri lajien arvokisojen ympärillä. Boikotit ovat arkea valtiojohtajien katkarapukatsomoissa.
Tähän saakka urheilijat ovat saaneet keskittyä urheilemiseen, mutta ehkä maailma on siltäkin osin peruuttamattomasti muuttumassa. Tulevat jalkapallon MM-kisat Qatarissa ovat ensimmäisiä arvokisoja, joita koskevia kriittisiä kannanottoja taidetaan odottaa jo osallistuvilta urheilijoiltakin.
Sen ei soisi tuhoavan sitä urheilun aidointa ydintä, josta kuva Iivosta maalilinjalla kertoo kaiken olennaisen.