Tätä kirjoittaessani en tiedä, mikä taho tai mitkä tahot ovat rikkoneet Suomen kansanedustajien kotirauhaa. Virkavalta selvittää kotiin tunkeutumisia. Saamme tietoa silloin, kun sitä on. Asiani pätee kuitenkin.
Minun mielestäni kotirauha on pyhä asia. Koti on turvapaikka, oma pesä.
Kaupungistumiseen kuuluu eräänä leimamerkkinä nimettömyys. Ihmiset kulkevat toistensa ohi. Kukin kulkee kuplassaan. Esimerkiksi kotirauhakysymys haastaa tämän.
Toivonkin, että meillä olisi enemmän kansalaisvalppautta, kaikkien turvaksi. Kansalaisvalppaus on eri asia kuin kansalaispoliisina toimiminen.
Ymmärrän niin, että kansalaisvalppaus on herkistymistä havaintojen tekemiselle. Havainnoista ilmoitetaan sinne, missä on virallinen tosiasioiden selvittämisen vastuu.
Täytyisi pohtia tietoisesti näkemäänsä ja muuten aistimaansa. Onko se outoa, poikkeavaa, kummastuttavaa? Äkisti häiritsevää? Mikä siinä mietityttää? Ei koske itseä, mutta koskee jotain toista. Ollaanko jonkun elämän kuvioiden rajoja rikkomassa?
Jos herää huoli, siitä on lupa kertoa eteenpäin. Huolesta ei ole välttämätöntä tehdä johtopäätöksiä.
Kirjoitan huolestumisen herkistämisestä ja toiminnasta huolestuneena. Se kuuluu kansalaisvalppauteen. Painotan, että kansalaispoliisi olisi muuta. Emme tarvitse heitä. Kansalaispoliisit aiheuttaisivat harrastelijoina erilaisia vaaratilanteita itselleen ja muille.
Viranomaisten tehtävänä on opastaa ja ohjata kansalaisvalppautta. Median työ on pitää tätä asiaa esillä.