Lintuharrastuksen suosio on kovassa kasvussa. Tällä hetkellä joka neljäs suomalainen harrastaa jollakin tavalla lintuja. Tulevana viikonloppuna tämä näkyy pihoilla ja puistoissa, kun lintujen suojelu- ja harrastusjärjestö, BirdLife Suomi, järjestää vuotuisen Pihabongaus-tapahtuman.
Kansalaisia innostetaan tarkkailemaan tunnin ajan lintuja omalla pihalla, puistossa tai muulla sopivalla paikalla joko lauantaina tai sunnuntaina. Tapahtuman tarkoituksena on innostaa ihmisiä tarkkailemaan omaa lähiluontoaan ja samalla kerätään arvokasta tietoa maamme talvisesta linnustosta.
Lintuharrastajat voivat tallentaa tekemiään havaintoja myös muulloin kuin yhtenä viikonloppuna. Esimerkiksi BirdLife Suomen ylläpitämän Tiira-sivuston kartoille on merkitty jo yli 30 miljoonaa havaintoa. Tätä valtavaa aineistoa on mahdollista käyttää apuna myös tieteellisessä tutkimuksessa.
Kun tavalliset ihmiset näin osallistuvat tutkimustyöhön, puhutaan kansalaistieteestä. Osallistumalla kansalaistieteen tekemiseen edistetään samalla ympäristönsuojelua, sillä ajankohtainen, paikkaan ja aikaan sidottu tieto on perusta paitsi tutkimukselle, myös laajemmalle yhteiskunnalliselle päätöksenteolle.
Koska linnut ovat ravintoketjujen huipulla, kertovat ne paljon myös muiden lajien ja ympäristömme tilasta. Yksittäinen pihabongaushavainto ei vielä riitä, mutta kun havaintoja on paljon pitkältä ajanjaksolta, paljastuu yllättäviä asioita. Esimerkiksi luonnon monimuotoisuuden heikkeneminen näyttäytyy havaintoaineistossa rajulla tavalla.
Tietoja tästä luontokadosta on saatu muun muassa lintuharrastajien tekemien talvilintulaskentojen avulla. Eri puolilla Suomea on satoja laskentareittejä ja ne kierretään vapaaehtoistyönä kolme kertaa talvessa.
Vuosikymmenten kuluessa on saatu valtava aineisto, joka kertoo linnustossamme tapahtuneista muutoksista. Esimerkiksi töyhtö- ja hömötiaisten määrän on vähentynyt voimakkaasti. Saman ilmiön olen havainnut omalla laskentareitilläni Seinäjoen Kyrkösjärven maastossa.
Kun aloitin laskentani vuonna 1999, oli reittini varrella säännöllisesti kymmenestä kahteenkymmeneen metsätiaista. Nyt, vuonna 2025, olen kiertänyt reittini kohta 80 kertaa ja joudun tyytymään vain yksittäisiin tiaishavaintoihin.
Toinen iso muutos on riekkojen häviäminen reittini soilta. Se, että metsät on hakattu tiaisille kelpaamattomiksi ja suot on ojitettu riekoille mahdottomiksi, paljastuu näin yksinkertaisella tavalla.
Suurin osa linnuista elää hyvin piilottelevaa elämää ja usein havaintojen tekeminen perustuukin lintujen ääniin. Niiden opettelu on haastavaa puuhaa, mutta tekoäly on tuomassa helpotusta tähän ongelmaan.
Jyväskylän yliopiston kehittämä ”Muuttolintujen kevät” -mobiilisovellus osaa tunnistaa jo ison joukon lintujemme äänistä. Algoritmin kehittyessä havaintojen luotettavuuskin on kohtuullisen hyvä.
Lopuksi kuitenkin varoituksen sanana lintuharrastuksen kultainen sääntö: Jos ääni- tai näköhavaintosi ei ole täysin varma, älä kirjaa sitä havaintosivuille tai vihkoosi.
Hyviä havaintoja vuodelle 2025!
Hannu Tuomisto
E-P:n luonnonsuojeluyhdistys ry:n puheenjohtaja
Suomenselän Lintutieteellinen Yhdistys ry:n suojeluvastaava