Suomessa julkinen sektori, järjestöt ja aktiiviset kansalaiset täydentävät toistensa työtä. Tämä yhteistyö on yhteiskuntamme vahvuus.
Valtioneuvosto hyväksyi kansalaisjärjestöstrategian 5.12.2024. Strategian valmisteluun on käytetty yhteiskunnan varoja, ja sen tavoitteena on vahvistaa järjestöjen toimintaedellytyksiä, vapaaehtoistyötä ja yhteistyötä julkisen hallinnon kanssa.
Siksi on syytä kysyä, ovatko sosiaali- ja terveysjärjestöjen avustusleikkaukset ristiriidassa tämän tuoreen strategian kanssa. Mitä järkeä on laatia hieno strategia yhdessä ministeriössä ja romuttaa sen edellytyksiä toisaalla?
Stea-rahoitusta leikataan nyt poikkeuksellisen voimakkaasti. Vuonna 2024 avustuksiin käytettiin noin 384 miljoonaa euroa, vuonna 2025 enää noin 304 miljoonaa ja vuonna 2026 noin 274 miljoonaa euroa. Vuodelle 2027 esitetään vielä 50 miljoonan euron lisäleikkausta.
Järjestöjen työ on ihmisten kohtaamista, vertaistukea, neuvontaa, vapaaehtoistyötä, mielenterveyden tukemista, omaisten auttamista ja yksinäisyyden ehkäisemistä. Usein järjestö on ensimmäinen paikka, josta ihminen saa apua.
Matalan kynnyksen tuki ehkäisee ongelmien kasautumista ja vähentää raskaampien palvelujen tarvetta. Jos järjestöiltä säästetään nyt, mutta tuen tarve siirtyy myöhemmin kuntien ja hyvinvointialueiden palveluihin, syntyykö todellista säästöä vai siirretäänkö kustannuksia vain eteenpäin?
Kustannustehokkuutta on arvioitava koko palveluketjun ja pitkän aikavälin vaikutusten kautta. Ennaltaehkäisyyn sijoitettu euro voi olla viisaampi kuin ongelmien hoitaminen niiden vaikeuduttua.
Kyse ei ole vain järjestöjen puolustamisesta, vaan siitä, millaista yhteiskuntaa haluamme rakentaa. Suomalaisen mallin vahvuus on ollut yhteistyössä, ei siinä, että julkinen sektori tekee kaiken yksin.
Järjestöt eivät ole pelkkä menoerä, vaan investointi hyvinvointiin, osallisuuteen, toimintakykyyn ja palvelujärjestelmän kestävyyteen.
Vuoden 2027 talousarviovalmistelussa on vielä mahdollisuus muuttaa suuntaa. Nyt tarvitaan jarrua ja peruutusvaihdetta. Vetoomukseni päättäjille on: Pysäyttäkää järjestöihin kohdistuvat lisäleikkaukset ja arvioikaa jo tehtyjen leikkausten kokonaisvaikutukset ennen uusia päätöksiä.
Tämä on hätähuuto suomalaisen kansalaisyhteiskunnan puolesta. Älkää säästäkö rikki toimintamallia, jonka vahvuus perustuu julkisen sektorin, järjestöjen, vapaaehtoisten ja kansalaisten yhteistyöhön. Sen uudelleen rakentaminen voi tulla paljon kalliimmaksi kuin sen säilyttäminen.