Vaasassa koululaiset suuntasivat tämän viikon maanantaina syyslukukauden ensimmäiselle koulutielleen. Pitkä, kuuma kesä on ohi, ja on aika palata arkeen.
Kuinkahan moni äiti ja isä tirautti maanantaiaamuna kyyneleen, kun oma ekaluokkalainen käveli ensimmäistä kertaa koulun porteista sisään? Selässä uusi reppu, joka näyttää aivan liian isolta, ja joka vielä hölskyy tyhjyyttään.
Väistämättä miettii, että minkälaisilla opeilla ja eväillä tuo reppu koulumaailmassa täyttyy?
Mannerheimin Lastensuojeluliiton Vaasan paikallisyhdistyksen vapaaehtoiset olivat ensimmäisenä koulupäivänä turvaamassa koulutietä ympäri Vaasaa.
Turvataan me muutkin aikuiset lasten koulumatkat vastuullisella liikennekäyttäytymisellä vuoden jokaisena koulupäivinä. Erityisesti koulujen ja suojateiden läheisyyksissä autoilijoiden kannattaa olla hereillä ja tiputtaa suosiolla nopeutta.
Valitettavan usein näkee myös lapsia kulkemassa liikenteessä katse liimattuna älypuhelimeen. Siinä, jos jossain on vaarana kävellä auton alle tai törmätä pyöräilijän kanssa.
Tänä lukuvuonna älypuhelimet ovatkin kuuma peruna luokissa, kun uuden lakimuutoksen myötä puhelimien käyttöä on rajattu kouluissa.
Uudistuksesta on puhuttu paljon ja se on varmasti tarpeellinen. Tosin jo ennen lakimuutosta monessa vaasalaiskouluissa kännykän käyttöä oli rajattu, joten muutos ei ole ollut välttämättä kovin suuri.
Sitä paitsi, kyllä lapset sopeutuvat uusiin sääntöihin, kun niistä pidetään kiinni ja ne koskevat kaikkia.
On selvää, että oppitunneilla kännytkät eivät ole kuin häiriöksi, mutta myös kouluruokailussa kielto on erittäin aiheellinen. Se antaa tilaa rauhassa syömiselle ja pöytäkeskusteluille.
Juttelin kännykkäkiellosta perheellisten työkavereideni kanssa, ja ainakin heidän lapsensa ottivat puhelimen käyttörajoituksen vastaan positiivisin mielin. Myös eri medioiden haastatteluissa lapset ja nuoret ovat suhtautuneet asiaan todella fiksusti, vaikka toki alkuun uusi systeemi voi sapettaa.
Yllätyin kuitenkin suuresti, kun keskustelun lomassa kuulin, että ainakaan yläkouluissa ei ole nykyään pakollisia ulkoiluvälitunteja – tai ainakaan kaikkina välitunteina ei ole pakko ulkoilla.
Miten ihmeessä kukaan jaksaa opiskella tuntikaupalla päivässä, jos välillä ei käy haukkaamassa happea?
Oli silti mukava kuulla, että moni vaasalaiskoulu on satsannut välituntien aktiviteetteihin, jotka kannustavat ulkoiluun ja liikkumiseen.
Ennen kaikki oli paremmin -sanonta ei päde läheskään aina, mutta ehkäpä koulumaailmassa otetaan nyt pieniä taka-askelia kohti männävuosia.
Turvallista, kasvattavaa ja mielenkiintoista oppivuotta kaikille Vaasan koululaisille!
Eikä mene kauan, kun korkeakouluopiskelijatkin tulevat ja tuovat vipinää tähän kaupunkiin.