Olen kalkkis. Havahduin asiaan sunnuntaina, kun vietimme kummipoikani konfirmaatiojuhlaa. Ajan kulumisen huomaa reilun kilon painoisen nyytin ehtimisestä 14 vuoden ikään, mutta myös siitä, millaisia ajatuksia juhla herätti.
Kiinnitin huomiota siihen, että niin nuoret kuin vanhemmatkin naiset saapuivat kirkkoon hihattomissa mekoissa ja topeissa. Nykyään ei näemmä välitetä ikiaikaisesta etikettisäännöstä, jonka mukaan kirkkoon pukeudutaan käsivarret peittävään asuun. Palttooseen ei tarvitse verhoutua, vaan asian ajaa hyvin esimerkiksi kaunis huivi tai shaali, joka on usein viileissä kirkoissa muutenkin tarpeen.
Ristikulkueen astellessa kohti alttaria huomasin muutamien poikien valinneen jalkineekseen tennarit. Alban alta vilkkuivat farkut. Tyttöjen mekkojen pituus likenteli roiskeläppä-tasoa. Ihmetystä herätti myös se, miten moni oli lävistänyt kasvoja ja korviaan. Tatuointejakin näytti olevan. Näkeehän niitä, mutta nyt juhlapaikka ja koristelun kohteet, vielä ihan lapsilta näyttävät konfirmoidut, saivat täti-immeisen heristämään mielessään sormeaan.
Konfirmaatiotilaisuudessa nuoret saavat muutaman tipan viiniä. Tarkoittaako se sitä, että kirkonmenojen jälkeen voi kilistellä kuohuviinilaseja, vaikka juhlittava on alaikäinen nuori? Lahjaksi alkoholia ei ainakaan tulisi antaa. Olen ollut juhlissa, joissa paketeista kuoriutuu oluttölkkejä ja viinipulloja.
Internetiä selailessa huomasin, että juhlimistavat eivät omien nuoruusvuosieni jälkeen olekaan hypänneet roimasti eteenpäin, vaan ottaneet ison harppauksen taaksepäin. Tuntuu, että olemme matkanneet etiketti- ja käytösasioissa aikankoneella 1600-luvulle. Silloin ja vielä muutama vuosisata sen jälkeenkin rippikoulun käynti antoi nuorelle monia oikeuksia. Kyse ei ollut vain tanssi- ja friiausluvasta, vaan konfirmaatio oli siirtymäriitti aikuisuuteen.
Rippikoulun käynyt astui aikuisten maailman ja sai pukeutua ja käyttäytyä kuin täysi-ikäinen. Hän sai juoda kahvia ja alkoholia, polttaa tupakkaa, solmia avioliiton ja perustaa perheen. Kuulostaa ihan nykynuorten touhulta.
Wikipediasta löytyi mielenkiintoinen fakta: Etelä-Pohjanmaalla ollaan suomalaisen rippiopetuksen juurilla. Maan ensimmäisen koulumuotoisen opetusjakson nimittäin piti Ilmajoen kirkkoherra Gabriel Peldan vuonna 1735.
Teksti Virpi Kupiainen-Ämmälä