Tänään 2.2. vietetään kaksosten päivää.
Pihaan kaartaa kaksi samanmerkkistä sinistä pakettiautoa, joista nousee kaksi mustaan pukeutunutta salskeaa miestä. Nuohoojan viralliseen työasuun kuuluva suikka peittää kummaltakin hiukset ja puoli otsaa. Hymy ja silmät ovat äkkiseltään katsottuna identtiset. Missä on vika, miksi näen kaiken kahtena?
Kyse ei ole aamukankeudesta, vaan siitä, että olen sopinut tapaamisen kaksoisveljesten kanssa. Tarkoituksena on puhua Juhani ja Seppo Kivimäen kaksosuudesta torstaina vietettävän kaksosten päivän kunniaksi. Tämän kaksikon kanssa puhe kääntyy kuitenkin jo ovensuussa parivaljakon ammattiin.
– Kyllä näillä voi kätellä. Kuivana noki ei tartu, Juhani sanoo ja näyttää mustia käsiään. Seppo tekee saman perässä.
Vaihtoehdoksi miehet tarjoavat kosketusta rintapieleen. Varsinkin Virossa uskotaan, että nokikolarin näkeminen ja etenkin hänen työpuvussaan olevan napin koskettaminen tuo onnea. Paras tuuri käy silloin, jos onnistuu käpälöimään nuohoojaa heti aamulla. Suomessa nuohoojan asuun ei kuulu nappeja, mutta huomaan tilaisuuteni tulleen. Ryöstän haastateltavilta pikaisen halauksen, sillä haluan varmistaa päivän onnen. Tuplana. Töiden jälkeen käyn täyttämässä.
Veljekset syntyivät 55 vuotta sitten. Silloin ei ultraäänilaitteita ollut eikä miesten äiti tiennyt odottavansa kaksosia. Yllätys oli suuri, kun kätilö ilmoitti Sepon syntymän jälkeen toisenkin vauvan olevan tulossa.
– Tönin Junnua päähän, sillä halusin maailmaan ensimmäisenä.
Samanlaista leikkimielistä naljailua veljesten välillä on ollut aina. Yksi vakioaihe on ammattinimike. Nuohoojana ensimmäisenä työskennellyt Seppo koulutti veljensä oppisopimuksella alalle. Juhani innostui suorittamaan nuohoojamestarin tutkinnon. Velipoikaa lisäopinnot eivät kiinniostaneet.
– Sanon aina, että olen mestarinuohooja. En voi olla huonompi, kun Juhanin hommaan koulutin, Seppo heittää. Taas nauretaan.
Kivimäet eivät ole identtisiä kaksosia, mutta yhdennäköisyys on suuri. Nuorempana veljekset käyttivät sitä joskus hyödyksi.
– Armeijassa uin Junnulle kuntsarin, Seppo paljastaa.
– Seppo oli koulussa ollut tupakalla, mutta opettaja tuli läksyttämään siitä minua. Päätin esittää Seppoa ja väittää, ettei hän ollut syyllinen. Opettaja ei uskonut. Sanoin, että haista vaikka. Tupakka ei tuoksunut ja Seppo pääsi pinteestä, Juhani muistaa.
Teksti:
Virpi Kupiainen-Ämmälä
Lue koko juttu 1.2.2107 ilmestyneestä Eparista paperilta tai verkkolehdestä.
