Kak­so­suus pe­riy­tyy Janika Jaak­ko­lan suvussa mo­lem­mil­ta puo­lil­ta – Omalla koh­dal­la kak­sos­ten saa­mi­nen yllätti silti

Alisa Jaakkola haluaa jalkoihinsa kimaltavat kengät, joiden sisäpohjassa on Frozen-animaatiosta tutun Elsan kuva. Hetken päästä Hilma Jaakkola haluaa samanlaiset.

Vaatii hieman etsimistä ja vanhempien apua, ennen kuin kummallakin 4-vuotiaista kaksosista on vasemmassa jalassa vasen ja oikeassa jalassa oikea kenkä.

Hilma ja Alisa Jaakkola viihtyvät hyvin yhdessä, mutta riitojakin tulee. Kaksoset joutuvat jakamaan asioita pienistä pitäen.

– Konflikteja tulee ehkä enemmän kuin eri ikäisillä sisaruksilla, äiti Janika Jaakkola sanoo.

Saman ikäisen siskon seurasta on toisaalta myös apua esimerkiksi puhumisen, piirtämisen ja kirjainten opettelussa yhtä aikaa.

Tällä viikolla tytöt odottavat innolla Etelä-Pohjanmaan Monikkoperheet ry:n kaksosten päivän kunniaksi järjestämää tapahtumaa sisäleikkipuisto Hoplopissa. Valtakunnallista kaksosten päivää on vietetty vuodesta 2010 alkaen vuosittain 2.2.

Kun Janika ja Jarno Jaakkolalle ultraäänitutkimuksessa raskauden alkuvaiheessa selvisi, että lapsia olikin tulossa kaksi, asia oli molemmille yllätys.

– Oli aika hiljainen automatka kotiin, Jarno Jaakkola sanoo.

Vaimo muistaa miettineensä muun muassa siitä, kuinka paljon tavaraa pitää hankkia, kun kaikki tarvitaan molemmille lapsille yhtä aikaa.

"Olipa kiva, että lapsia tuli jo kaksi"

Vasta kuultuaan odottavansa kaksosia Janika Jaakkola tuli ajatelleeksi, että kaksosuus taitaa kulkea hänen suvussaan. Sekä hänen äitinsä että isänsä suvuissa oli jo ennestään useat kaksoset. Esimerkiksi hänen isänsä veljet ovat kaksoset, ja myös kolmessa edellisessä sukupolvessa on kaksosia.

– Tästä ei ollut ollut mitään puhetta silloin, kun ryhdyimme puhumaan lastenteosta, puoliso toteaa ja nauraa.

Elettiin vuotta 2019, ja Jaakkolat olivat menossa kesällä naimisiin.

– Sanoin, että pitäisikö meidän yrittää jo ennen häitä siltä varalta, että lasten saaminen osoittautuisikin vaikeaksi, Janika Jaakkola kertoo.

Raskaus alkoi heti, ja seuraavaksi hän alkoi toivoa, ettei raskausoireista tulisi kovin pahoja. Pahoinvointi oli kuitenkin voimakasta.

– Sanoin, että hyvä, jos alttarille päästään. Hääpäivä meni hyvin, mutta kyllä siinä joutui tsemppaamaan, Jaakkola muistelee.

Voimakkaan pahoinvoinnin vuoksi hän joutui sairauslomallekin.

– Varsinkin vaikean raskauden vuoksi olen ajatellut, että olipa kiva, että lapsia tuli jo kaksi, koska toista raskautta ei kovin äkkiä ehkä halua.

Päivä- ja yövuoro

Alisa ja Hilma Jaakkola syntyivät yli kuukautta ennen laskettua aikaa. Kaksosten syntyminen keskosina on yleistä, mutta tässä tapauksessa synnytykseen liittyi muutakin erityistä.

Janika Jaakkolalla oli raskausmyrkytys, jonka toteamisen jälkeen tehtiin nopeasti keisarileikkaus. Sitten lapset ja äiti joutuivat aivan eri puolille sairaalaa, sillä äidin verenpaine ei saanut nousta ja hänet pidettiin yksin pimeässä huoneessa lepäämässä, kun taas vauvat vietiin tehohoitoon keskolaan.

– Oli se outoa, kun synnytyksen jälkeen en ensin juurikaan nähnyt lapsia tai päässyt ihokontaktiin, ja sitten pian kotiuduimme kahden nenä-mahaletkulla ruokittavan vauvan kanssa.

Kotona arki kaksosvauvojen kanssa oli väsyttävää. Kun toinen heistä nukahti, saattoi toinen olla yhä hereillä.

– En suoraan sanottuna muista siitä ensimmäisestä vuodesta muuta kuin että tekemistä oli, Jarno Jaakkola sanoo.

Välillä vanhemmat vuorottelivat niin, että toinen hoiti vauvoja yöllä ja toinen päivällä.

Raskauden ja vauvavuoden aikana Jaakkolat asuivat Tampereella kaukana isovanhemmista, joista lähimpienkin luokse oli kolmen tunnin ajomatka. Lisäksi pian kaksosten kastejuhlan jälkeen koronaviruspandemia rajoitti mahdollisuuksia tavata muita ihmisiä.

Koska tukiverkot olivat kaukana ja perheeseen oli syntynyt kaksoset, Jaakkolat saivat apua lapsiperheiden kotipalvelun ja seurakunnan kautta. Nyt he asuvat Seinäjoella lähempänä sukulaisia.

Kaksosuus kulkee suvuissa

Isänsä puolen suvussa Alisa ja Hilma Jaakkola ovat ensimmäiset kaksoset. Äidin sukua kaksosten saaminen ei yllättänyt.

– Minun äitini puolen sukulaiset sanoivat, että ei se mikään ihme ole. Molemmin puolin sukulaiseni olivat jollain lailla ylpeitä kaksosten saamisesta, Janika Jaakkola sanoo.

Raskausaikana Jaakkolat olivat ehtineet valmistautua kaksosiin. Aikana ennen ultraäänitutkimuksia tilanne on ollut toinen.

– Isäni äidillä on kahdeksan lasta, ja heistä toiseksi ja kolmanneksi viimeinen ovat kaksoset. Hänelle selvisi vasta synnytyksessä, että vauvoja olikin kaksi, Janika Jaakkola kertoo.

Taipumus saada kaksoset todella kulkee suvuittain, ja hiljattain tutkijat ovat tunnistaneet yksittäisiä geenejä, jotka vaikuttavat todennäköisyyteen tulla epäidenttisten kaksosten äidiksi.

Kahdessa Human Reproduction -tiedelehdessä julkaistussa tuoreessa artikkelissa kerrotaan Alankomaissa tehdyistä tutkimuksista, joissa käytettiin myös suomalaista aineistoa. Tutkimuksissa löydettiin useita kaksosten saamiseen vaikuttavia geneettisiä tekijöitä, jotka liittyvät joko naisen hedelmällisyyteen ja munasolujen irtoamiseen tai raskauden etenemismahdollisuuksiin.

Suomen molekyylilääketieteen instituutin tutkimusjohtaja Jaakko Kaprio kertoo, että kaksosten saamiseen vaikuttavat geenit voivat periytyä yhtä lailla isän kuin äidinkin puolelta, mutta koska epäidenttisten kaksosten syntyminen edellyttää kahden munasolun irtoamista yhtä aikaa, vaikutus ilmenee ainoastaan naisilla. Miehetkin kuitenkin periyttävät taipumusta edelleen omille lapsilleen.

Perimän lisäksi monikkoraskauden todennäköisyyteen vaikuttavat muutkin tekijät. Mitä vanhempi äiti on ja mitä useamman lapsen hän on jo synnyttänyt, sitä todennäköisempi monikkoraskaus on.

1990-luvun hedelmöityshoidot näkyivät monikkotilastoissa

Geeniperimä vaihtelee eri puolilla maailmaa. Afrikassa tietyissä heimoissa syntyy paljon epäidenttisiä kaksosia, Itä-Aasiassa puolestaan hyvin vähän.

Kaksosten määrä on vaihdellut myös historiallisesti. Kaprio kertoo, että 1800-luvulta 1900-luvun puoliväliin saakka Suomessa ja Ruotsissa syntyi enemmän kaksosia kuin Keski-Euroopassa. Ilmiötä selitti ainakin osittain suuri perhekoko.

Sen jälkeen kaksossynnytysten osuus pieneni 1960–70-luvuilla. Uusi kasvu 1990-luvulla johtui hedelmöityshoidoista. Niissä käytetyt hormonit kiihdyttivät munasarjojen toimintaa, mikä toisinaan johti kahden munasolun irtoamiseen yhden sijaan. Suurimmillaan ilmiö oli 1990-luvulla, kun hoidot olivat uusia eikä niitä osattu mitoittaa riittävän hyvin.

– Keinohedelmöityshoidoissa myös tieten tahtoen siirrettiin kaksi tai kolme alkiota ja oletettiin, että vain yksi niistä pärjää. Silloin tällöin hoidon sivuvaikutuksena syntyi kaksoset tai kolmoset, Kaprio kertoo.

Helsingissä Naistenklinikalla tehty koe kuitenkin osoitti, että valtaosassa tapauksista yhden alkion siirtäminen riittää. Nykyään suositus onkin siirtää vain yksi alkio kerrallaan, ellei kahden siirtämiseen ole erityistä syytä.

Muutoksen myötä kaksosuuden yleisyys on asettunut lähemmäs sitä, mitä se oli ennen hoitojen alkua.

Hedelmöityshoidot näkyvät selvänä piikkinä myös kolmosten määrässä. 1960–1980-luvuilla Suomessa oli 10–15 kolmossynnytystä vuodessa, 1990-luvun puolivälissä jopa 30.

– Se rasitti terveydenhuoltoa, ja vastasyntyneiden tehokaapit meinasivat loppua kesken, Kaprio kertoo.

Asiaan reagoimisen jälkeen kolmossynnytysten määrä palasi takaisin luonnollisiin lukemiin. Tällä hetkellä kolmossynnytyksiä on Suomessa vuosittain noin 5–10.

Identtiset kaksoset ovat biologinen mysteeri

Epäidenttiset kaksoset muistuttavat toisiaan vain saman verran kuin sisarukset yleensäkin, mutta identtiset kaksoset ovat geneettisesti keskenään samanlaiset.

Geneettinen identtisyys johtuu siitä, että yksi hedelmöittynyt munasolu jakautuu kahdeksi alkioksi. Identtisiä kaksosia syntyy eri puolilla maailmaa ja eri aikoina varsin tasaisesti, noin neljässä synnytyksessä tuhannesta.

– Siihen eivät näytä vaikuttavan sen enempää ulkoiset ympäristötekijät kuin geneettisetkään tekijät. Se ei siis riipu äidin iästä tai muista ominaisuuksista, isästä tai asuinpaikasta eikä selity millään tutkituilla asioilla, Kaprio kertoo.

Yksittäisissä suvuissa on useita identtisiä kaksosia samassa suvussa. Tämä on kuitenkin niin harvinaista, että tutkimusta on vasta vähän eikä selittävää geeniä ole löydetty.

– Useimpiin asioihin vaikuttaa joko perimä tai ympäristö tai molemmat. Tähän ei näytä vaikuttavan kumpikaan, vaikka kyseessä on hyvin biologinen ilmiö. Miksi se tapahtuu joillekin ja miksi näin tasaisesti, on biologinen mysteeri, Kaprio sanoo.

Nimilaput selässä päiväkotiin

Alisa ja Hilma Jaakkola eivät vanhempiensa mukaan ole identtisiä. Samaa näköä heissä kyllä on, eivätkä kaikki sukulaisetkaan erota heitä toisistaan.

Vanhemmat myöntävät saattavansa itsekin välillä yöllä herätettyinä sekoittaa lapset keskenään. Nykyään tytöt korjaavat itse, jos heitä puhutellaan väärällä nimellä.

– Se on tosi tärkeää heille, että sanotaan oikein, äiti kertoo.

Päiväkodissa puolitoistavuotiaina aloittaessaan tytöillä oli aluksi nimilaput selässä, jotta henkilökunta tietäisi, kumpi on kumpi. Vanhempien piti myös kertoa tuntomerkit, joiden perusteella asia pystytään tarvittaessa varmistamaan.

Vanhempien mukaan päiväkodissa onneksi osataan huomioida kaksoset erilaisina yksilöinä.

– Isovanhemmat kyllä käsittelevät tyttöjä samana pakettina ja tuovat heille samaa tavaraa kaksi kappaletta, Jarno Jaakkola sanoo.

Vanhempien mielestä kaksosilla voi kuitenkin hyvin olla esimerkiksi erivärisiä tavaroita eikä lahjojen tarvitsisi olla aina molemmille täysin samanlaisia.

Nyt kaksosilla on yllään erilaiset paidat, mutta tietyssä vaiheessa he halusivat aina pukeutua keskenään samanlaisiin vaatteisiin. Silloin aamulla saattoi tulla harmi, jos toinen samanlainen paita olikin pyykkikorissa.

Erilaiset persoonat

Siskosten luonteissa on eroja.

– Alisa näyttää tunteensa herkemmin kuin pohdiskeleva Hilma, isä kuvailee.

Äiti kertoo välillä miettineensä, jyrääkö Alisan vahvempi temperamentti Hilman.

– Päiväkodissa sanottiin että ei, hän osaa puolustaakin siskoaan. Hän ei ole vahva vain itseään varten, vaan osaa ottaa toisenkin huomioon.

Janika Jaakkola pitää kaksosten äitiyttä opettavaisena ja kärsivällisyyttä kasvattaneena kokemuksena.

Jarno Jaakkola kuvailee, että kaksosten kanssa elämä tulee ryminällä päälle.

– Ei oikein pysty aamulla henkisesti varautumaan siihen, millainen päivästä tulee. Vaikka haluaisi kontrolloida ja tehdä asiat omalla tavallaan, joka päivä joutuu sopeutumaan tilanteeseen.

Nyt vanhemmat eivät osaa edes ajatella, millaista olisi olla vain yhden lapsen vanhempi.

– Tänä päivänäkään en kovin paljon lähde mihinkään niin, että ottaisin vain toisen lapsen mukaan. Ja jos niin tapahtuu, heti huomaa, että tytöt eivät tykkää siitä, vaan kysyvät, miksi en ota molempia, Janika Jaakkola sanoo.