Kuluvaa eduskuntakautta on tämän lehden ilmestyessä aika tarkasti jäljellä vuosi, sillä seuraavat eduskuntavaalit järjestetään 18.4.2027.
Vaalien lähenemisen alkaa huomaamaan jo eduskunnan työssäkin. Jatkuvia välikysymyksiä tulee kuin liukuhihnalta, tälläkin viikolla keskusteltiin lisääntyneestä pienituloisuudesta ja köyhyydestä Suomessa.
Punavihreä oppositio jättää kuitenkin kertomatta, että pienituloisuuden kasvusta viime vuosina suuri osa selittyy maahanmuutolla. Maahan on päästetty väkeä, jotka joko työllistyvät matalapalkka-aloille tai päätyvät suoraan leipäjonoihin.
Ennätyksellinen maahanmuuton vuosi oli 2023, jolloin voimassa oli kaikki aiemman hallituksen tekemät maahanmuuttopolitiikan löysennykset. Ulkomaalaisten pienituloisten määrä nousi vuosina 2020–2024 n. 100 000 henkilöllä ja leipäjonot kasvoivat.
Tähän kuvioon voi käyttää yksinkertaista matematiikkaa. Jos kakku on leivottu kymmenelle, mutta syöjiä tuleekin 15–20, ei kakkua riitä kaikille tai sitten osa saa pelkkiä murusia. Jos kakkupöytään tulijoita tulee jatkuvasti ovista ja ikkunoista, jossain tulee raja vastaan.
Sama ilmiö on valtiontaloudessakin. Jos veroeurojen käyttäjien määrä kasvaa, mutta niiden tuottajien ei, päädymme tilanteeseen, jossa laajan hyvinvointivaltion palveluita ei mitenkään riitä enää kaikille.
Maahanmuuttopolitiikan kiristyksiä on onneksi tehty hyvin määrätietoisesti tällä kaudella ja myös maasta poistamiset ovat lisääntyneet merkittävästi. Suunta on oikea, mutta remontti ei ole vielä valmis.
Istuva hallitus on keventänyt työn verotusta, mutta samalla pienentänyt eräitä sosiaalietuuksia. Tämä on tapahtunut paitsi töihin kannustamisen, myös säästötoimenpiteiden nimissä.
Köyhyydestä on vaikea nousta yhteiskunnan tuilla, sieltä on noustava työnteolla. On täysin ymmärrettävää, että esimerkiksi sairauksien tai vaikka vammojen vuoksi työkyvyttömät ovat tukien piirissä, mutta työikäisten ja -kuntoisten ihmisten paikka on työelämässä, ellei sitten ole lottovoittaja.
Turun tunnin junaa on käytetty harva-se-kyselytunti opposition lyömäaseena hallituksen toimia vastaan. Kyseistä junaa on pidetty jonkinlaisena taikaseinänä tai pohjattomana kirstuna, josta on revitty rahaa niin soteen kuin teidenkin kuntoon laittamiseksi.
Homma on jumissa viimeisimmän tiedon mukaan. Itse ilahduin huomattavasti enemmän länsirannikon junasuunnitelmasta, josta uutisoitiin hiljattain.
Ensi viikolla onkin sitten hallituksen kehysriihi. Hieman jännittyneinkin mielin odotan, mitä sieltä saadaan lopullisiksi neuvottelutuloksiksi. Tarvitsemme kipeästi talouskasvua, joka vaatii positiivisia uutisia niin rajojemme sisä- kuin myös ulkopuolelta.
Vaikeina aikoina ihmiset turvaavat tavallista enemmän Korkeimman johdatukseen. Tähän loppuun esitän toiveen Kaikkivaltiaalle, että Hormuzinsalmi saataisiin auki ja laajentumishaluiset diktaattorit palkittaisiin maalaisjärjellä. Se auttaisi meitä suomalaisiakin, monella tapaa.