Kaikki po­li­tiik­ka alkaa kie­les­tä ja kä­sit­teis­tä

Kirjoittaja Matti Posio

Yksi päättyvän viikon Twitter-kohuista politiikassa syntyi, kun kokoomus käytti termiä ”kantasuomalainen” aloitteessaan sosiaaliturvan saamisen erilaisista ehdoista uusille ja vanhoille Suomessa oleskeleville ihmisille.

Itse aloite uhkasi – ehkä odotetusti – jäädä huomiotta, kun keskustelijat kiistelivät kantasuomalainen-sanan merkityksestä ja siitä, onko sanaa ylipäätään soveliasta käyttää maahanmuuttajan vastakohtana.

Eurokansanedustaja Pia Kauma (kok.) yritti korjata vahinkoa ilmoittamalla, että kotouttamisohjelmassa sana tarkoittaa vastedes ”Suomessa pysyvästi asuvaa Suomen kansalaista”. Tästä taas närkästyivät monet, joille termi oli tarkoittanut ihmisten etnistä tyypittelyä kuten ehkä silmien sinisyyttä.

Euroopan mitassa politiikan termistöä on määritelty innolla uusiksi viime vuosina. Esimerkiksi EU-komission raportti oikeusvaltiokehityksen tilasta jäsenmaissa saa aina arvostellut osapuolet suuttumaan. Kiista viedään yleensä riidaksi käsitteiden herruudesta.

Unkarin pääministeri Viktor Orbán on hallituksineen ilmoittanut, että Unkarissa on kyllä oikeusvaltio – joskaan EU:n määrittelemät kriteerit eivät siihen sovi. Unkarilla pitää siis olla oikeus arvostella itse oikeusvaltionsa, vaikka asia kuuluu EU-jäsenyyden ehtoihin.

Valtio-opin dosentti ja poliittisen historian tutkija Heino Nyyssönen Turun yliopistosta on huolissaan poliittisen lukutaidon tilasta. Hän muistuttaa, että puhe ja käsitteet ovat olennainen osa politiikkaa. Niillä jopa johdetaan tahallisesti harhaan: ei vain autoritaarisissa maissa vaan myös meillä.

Mitä enemmän kansalaisilla on poliittista sivistystä, sitä paremmin he osaavat tunnistaa harhaanjohtavan kielen.

– [Presidentti Urho] Kekkosella oli tapana sanoa, että Suomen puolueettomuutta ei voi verrata mihinkään eikä minkään toisen maan puolueettomuuteen. Nykyään unkarilaiset sanovat, että te ulkomaalaiset ette voi tuntea vaikkapa Unkarin median tilannetta, koska ette osaa unkaria, Nyyssönen vertaa.

Nyyssönen on ollut Unkarin hallituksen hampaissa kriittisistä tutkijan arvioistaan. Rajuimmillaan Unkarin hallitus vaati kirjeellä Nyyssöseltä anteeksipyyntöä.

– Tutkijana aina ensimmäisenä tulee mieleeni, että kun joku kiistää mahdollisuuden verrata itseään mihinkään toiseen, mistä silloin on oikeastaan kyse tai mitä sillä peitetään?

– Unkarin tapaan tehdä politiikkaa kuuluu hakeutuminen toistuvasti vastakkainasetteluihin EU:n kanssa. Unkari syyttää EU:ta hyökkäyksistä, vaikka se tietoisesti näyttää myös ruokkivan niitä. Siitä syntyy alati syvenevä saivartelun kehä.

Nyyssönen huokaa tulleensa vuosien mittaan johtopäätökseen, ettei nykyiselle Unkarille pitäisi kenenkään antaa tukea filleriäkään.

Yksi kiistellyistä käsitteistä on aina ollut demokratia. Entisessä itäblokissa puhuttiin kansandemokratiasta, joka ulkopuolisen silmissä tarkoitti yksipuoluejärjestelmää, jonka päätöksissä kansalla ei ollut mitään jakoa.

Nykyinen Venäjän johtaja Vladimir Putin lanseerasi jo vuosia sitten suvereenin demokratian käsitteen kertomaan, että Venäjällä on jokin sellainen kansanvalta, johon ulkopuolisten ei pidä tulla väliin. Jopa monien omien kansalaisten on syytä pitää näppinsä erossa systeemistä vankilan uhalla.

Unkarin Orbánin uuskieleen kuuluu ”illiberaali demokratia”, joka viittaa vaihtoehdon tarjoamiseen jollekin kuvitellulle liberaalille demokratialle. Neutraalin asiallisesti Unkarin johtopoliitikkoja on osuvaa nimittää kansallismielisiksi eli nationalistisiksi konservatiiveiksi.

Liberaalikin voi viitata moneen asiaan, kuten sen vastinpari konservatiivi. Liberaali voi olla talousliberaali, arvoliberaali tai sosiaaliliberaali.

Suomessa vaikkapa kokoomuslainen voi olla konservatiivi ja liberaali yhtä aikaa: esimerkiksi kannattaa liberaaleja talousaatteita, mutta vastustaa uusimpia kotkotuksia sanokaamme seksuaalisuuden vapautumisessa.

Yksi huvittavimmista termitörmäyksistä on ajankohtainen hanke, jossa Euroopan nationalistipuolueet pyrkivät yhdistämään rivinsä kansallismielisten ylikansalliseksi liitoksi.

Koostimme Nyyssösen avulla ajankohtaisen oikeusvaltiokeskustelun perussanaston. Nyyssönen on yhdessä Petteri Mäkitalon kanssa käsitellyt termejä päätoimittamansa Kosmopolis-lehden numerossa 2/2021.

Matti Posio