Ajan kulumisella on taipumus kullata muistomme, ja mitä pidemmälle rakennamme entisyydestämme tähän päivään johtanutta tarinaa, sitä sileämmäksi se tuppaa muuttumaan. Siksi lienee vanhalle iälle tyypillistä pitää menneitä aikoja parempina kuin nykyisiä. Jotkut tekevät tätä enemmän kuin toiset.
Eräässä radio-ohjelmassa haastateltiin tutkijaa, jonka mukaan jokaisella ihmisellä on tarve rakentaa menneisyydestään järkeenkäypä ja hyvältä tuntuva kokonaisuus, sellainen paketti, jota kehtaa ja jaksaa kantaa mukanaan.
Tämä tarve on niin suuri, että mielemme luo jopa vääriä muistoja paikkaamaan menneen elämämme pahimpia kohtia. Liian pelottavat, nöyryyttävät tai kipeät muistot kuorrutamme jollain paremmalla, muunnamme niitä tai onnistumme siirtämään ne kokonaan elämästämme pois. Kukin tekee tätä omista lähtökohdistaan käsin, ei suunnitelmallisesti, vaan se tapahtuu mielemme syövereissä itsestään. Se ei ole epärehellisyyttä, vaan selviytymiskeinomme.
”Älä kysele, miksi asiat ennen olivat paremmin kuin nyt, sillä et sinä viisauttasi sitä kysy." (Saarnaaja 7:10)
Vanhan Testamentin Saarnaaja huomauttaa, että alituinen menneiden aikojen ylistäminen, ehkä samalla nykymenon paheksunta ei ole osoitus viisaudesta. Totuus taitaa olla, että jokainen aika on eläjälleen epävarmaa, haasteellista ja tulevaisuus uhkaavaa. Menneisyys taas on jo läpielettyä ja koettua, olemme sitä jo harjoitelleet. Mutta kun menneet päivät lisäksi ovat muistimme silottamia, ei meistä välttämättä ole viisauden jakajiksi.
Toisaalta menneisyydestä voi oppia ja oppimaansa soveltaa siihen, miten nykyisyydessä toimia. Jotta menneisyys voisi nousta avuksemme tänään, meidän on kuitenkin oltava tiukasti kiinni nykypäivässä ja käyttää eletyn elämän tuomaa kokemusta avuksemme.
Kokonaan eri asia on, jos meistä tulee eilisen lumoissa eläviä ja ammennamme pelkästään menneisyyden vastauksia nykypäivän kysymyksiin. Tällainen on vahingollista nostalgiaa, joka ei pelkästään haittaa nykyhetken päätöksentekoa, vaan tekee meistä myös ikäviä ihmisiä.
On ehkä totta, että asiat olivat paremmin ennen kuin nyt, kun elämme hybridisodan, tekoälyn, geenitehtailun, somejättien, yksinäisyyden, uupumisen, suorituskeskisyyden jne. aikaa. Maailma on totta vie käynyt monimutkaiseksi ymmärtää! Menneisyys on ihmeellinen asia, joka on mahdollista vain siksi, että meillä on muisti.
Hyödyllistä ja hyvää nostalgiaa itse kullekin on oman ja yhteisen menneisyyden ihmettely ja sille hymyileminen; vähän kuin hymyilisi sille lapselle, joita me kerran olimme tai sille nuorelle tai aikuiselle, joiksi me kerran tulimme.
Olavi Hepomäki
kappalainen, Seinäjoen seurakunta