Elisa Keltto kirjoitti Tätä mieltä -mielipide-palstalla (Vaasa-lehti 30.10.24) otsikolla ”Samalla viivalla”, että hän on vaikeavammaisena, vähemmistöön kuuluvana, kokenut olevansa tervetullut jumalanpalveluksiin.
Hän iloitsi myös siitä, että kirkkoherra on lopettanut n.s. sateenkaarivähemmistön toiminnan seurakunnassa, mutta totesi, että on upeaa, kun kirkkoon ovat tervetulleita kaikki sellaisina kuin he ovat.
Itse koen vahvaa ristiriitaa lauseissa.
Miksi iloita siitä, että vähemmistöön kuuluvien toiminta lopetetaan? Tällainen toiminta on ollut heille tärkeää, koska siten he kokevat olevansa hyväksyttyjä, kirkkoon kuuluvina juuri sellaisina kuin he ovat. Teot puhuvat.
Elisa, kerroit, ettet ymmärrä, mitä tekemistä sateenkaaritoiminnalla on kirkon kanssa. Asia on niin, että osa kirkkoon kuuluvista ihmisistä ei hyväksy sateenkaarivähemmistöön kuuluvia ihmisiä heidän syntymässä saadun seksuaalisuutensa ja sen harjoittamisen takia.
Sitävastoin en ole koskaan kuullut, että vammaista olisi syrjitty vammaisuutensa takia kirkossa. Joten kaikki vähemmistöt eivät – ikävä kyllä – todellakaan ole ”samalla viivalla”.
Uskossa oleva vammainen hyväksytään kokonaan, sellaisena, millainen hän on, mutta uskossa oleva sateenkaari-ihminen kelpaa vain tietyin osin.
Minustakin olisi upeaa, että kaikki ihmiset kokisivat olevansa tervetulleita kirkkoon sellaisina kuin ovat! Ja että se koskisi sateenkaarivähemmistöjä yhtä lailla.
Mika Lehtimäki