Kriisiviestinnän ohje numero yksi: kerro heti kerralla kaikki, älä anna paljastusten tulla tipoittain, se saa yleensä kaiken näyttämään todellisuutta pahemmalta.
Tiistaina selvisi, että Suomessa on tehty salaisia ohjusräjäytyksiä osana alasammutun malesialaiskoneen rikostutkintaa. Hollantilaismedian paljastusta kommentoitiin niukasti. Salailua selitettiin asian arkaluontoisuudella Suomen ja Venäjän suhteille, mutta ei kerrottu, että asian arkaluontoisuus oli ehtinyt johtaa toiseen erikoiseen tilanteeseen, jossa räjäytyskokeisiin Suomessa oli ensin suostuttu, mutta sitten tuloksia ei voinut käyttää.
Perjantaina kerrottiin, että Suomen ylin johto on viivyttänyt salaisten Buk-ohjusten räjäytyskokeiden tietojen käyttöä kansainvälisessä tutkinnassa. On siis autettu, mutta toiset sopimukset ovat tulleet auttamisen esteeksi.
Presidentin kiireellisenä kokoon kutsuma tiedotustilaisuus kertoi millaisessa jumissa ollaan: "Olimme hankalassa raossa", "Meille aiheutui paljon päänvaivaa", "'On jouduttu hankalien kysymysten ääreen", ja "Suomi tekee tässä aika rohkeita päätöksiä. Entäpä jos aletaan perään kysyä, onko meillä tukea silloin?”
Oli päätetty toimia oikein eli auttaa Hollantia ja tutkijoita selvittämään 300 hengen kuolemaan johtanut lentokoneen alasampuminen. Siihen velvoittavat myös YK:n päätökset. Suostumusta oli edesauttanut, että Hollanti oli itse vaatinut asian täyttä salassapitoa. Salassapito onnistuikin kaikille muille, paitsi Venäjälle Suomi kuuliaisesti ilmoitti itse.
Perjantaina presidentti vaikutti tuohtuneelta hollantilaisten medialle vuotaneista tiedoista. Tietovuodon syytä voi arvuutella: Lörpöteltiinkö vai synnytettiinkö painetta luovuttaa jo luvattuja tietoja?
Kaikesta huomaa, miten puun ja kuoren välissä Suomen ulkopolitiikan johto on joutunut olemaan. Suomi haluaa auttaa törkeän rikoksen selvittämisessä, mutta ei saisi.
Virallinen syy on asekauppasopimus Buk-ohjuksista. Pykälien mukaan tietoa ohjuksista ei saa antaa muille. Tähän Suomi nyt vetoaa.
Ei ole selvinnyt, huomasiko Suomi itse yhtäkkiä asekauppasopimuksessa olevan ristiriidan. Oliko se tietoinen riski vai muistuttiko joku asiasta? Jos muistutti, muistuttiko samalla muustakin Suomea koskevasta, johon tietojen antamisella voi ehkä olla vaikutusta?
Tiedotustilaisuudessa ei sanallakaan mainittu Venäjää, muuten kuin kovanonnen ohjusten kotimaana. Venäjästä on silti koko ajan kyse.
Venäjä on ollut haluton tutkimaan alasampumista. Se teilasi täysin tutkinnan tulokset ja kiisti kaiken syyllisyytensä.
Epäilen, ettei Suomessa puntaroitaisi jonkun muun maan kanssa tehtyä asesopimusta aivan tällä tavoin. Rikostutkinta ja asian selvittäminen menisi tulevien asekauppojen edelle.
Joka tapauksessa Suomen johdossa on tehty päätelmä, ettei hankintasopimusta voi sivuuttaa. Venäjä kyllä huolehtii tästä muiden osalta, vaikka ei vaadi samaa itseltään.
Vaikeassa tilanteessa tämän on todettu olevan pienempi paha. Suomettuneisuutta olisi ollut evätä avunpyyntö. Nyt luoviminen Venäjälle päin on tahtoa tehdä niin kuin on Suomen kannalta paras.
Esimerkiksi pakolaisten tulo itärajalta on ollut Venäjän ohjailemaa. Se alkoi ja päättyi yhtä nopeasti kuin alkoikin.
Presidentti on oikeassa. Suomi tekee aika rohkeita päätöksiä tässä. Luulen, ettei vielä ole kuultu kaikkea. Suomi on joutunut ahtaalle Venäjän politiikan melskeessä. Venäjän reaktio tällekin on odotettavissa.
SATU TAKALA