Päivät pitenevät ja kesää kohti mennään. Huomaan hengittäväni syvään astuessani ulos ulko-ovesta ja käännän katseeni kohti taivaalla pilkottavaa aurinkoa.
Kevätaurinko, tuo ihana lupaus tulevasta kesästä. Huomaan miettiväni samalla ystävääni, joka kamppailee oman jaksamisen kanssa. Voisinpa lähettää hänelle näitä auringonsäteitä tuomaan uskoa ja toivoa huomiseen. Jonain päivänä asiat ovat paremmin, usko pois.
Jaksaminen ja hyvinvointi ovat aiheita, joita käsitellään yhä enemmän yhteiskunnassamme. Puhutaan stressistä, kiireestä, uupumuksesta ja mielenterveydestä. Samalla muistutetaan itsestään huolehtimisen tärkeydestä.
Usein havahdumme vasta siinä vaiheessa, kun huomaamme omassa käytöksessämme jotain tavallisuudesta poikkeavaa. Joskus sen huomaa meistä joku läheinen. On aika pysähtyä ja hengittää syvään.
Monilla on nykyään kiireinen aikataulu ja vaatimuksia, jotka tuntuvat liian haastavilta. Tämä ei ole pelkästään yksilön epäonnistuminen tai heikkous, vaan seurausta yhteiskunnallisista ja taloudellisista paineista.
Yksilön hyvinvointi on sidoksissa siihen, kuinka hyvin ympäröivä yhteiskunta, perhe- ja työelämä tukevat tasapainoista elämää. Koska olemme ihmisiä, me olemme myös erilaisia. Toiset meistä jaksavat kantaa harteillaan enemmän kuin toiset. Kaikilla meillä on kuitenkin rajamme. Joskus sekin tulee vastaan.
Kulttuurissamme arvostetaan ahkeruutta ja suorittamista. Yhteiskunnassa, jossa menestystä mitataan usein ulkoisilla saavutuksilla, voi olla vaikea tunnistaa oman jaksamisen rajaa. Ja vaikka tunnistaisimmekin sen, uskallammeko sitä myöntää.
Voimme kuitenkin muuttaa normejamme ja suhtautumistamme hyvinvointiin. Jokaisen on tärkeää ymmärtää, että jaksaminen ja hyvinvointi eivät ole luksusta, vaan elintärkeitä tekijöitä, jotka vaikuttavat suoraan elämänlaatuumme.
On tärkeää muistaa, että hyvinvointi ei ole vain tavoittelemisen arvoista – se on jokaisen oikeus.
Niina Behm (sd)
Seinäjoen kaupunginhallituksen jäsen