Koti on siellä, missä kolhut paikataan. Siellä ovat läheiset ihmiset, lämpö, tutut tavarat ja turvallisuuden tunne. Kaikilla ei kuitenkaan ole näin.
Kunnille suoritetun kyselyn mukaan asunnottomuus on noussut 20 prosenttia viime vuoteen verrattuna. Ilman pysyvää ja omaa kotia Suomessa on yksineläviä 4 570 ja perheitä ja pariskuntia 99. Ulkomaalaistaustaisten asunnottomien osuus yksinelävistä asunnottomista on 21 prosenttia.
Asunnottomia on kyselyn vastausten mukaan Seinäjoella 60 ja Vaasassa 92.
Asunnoton on koditon. Hänellä ei ole paikkaa, jossa kolhut paikataan. Hänestä on tullut näkymätön myös yhteisön keskellä, katukuvassa.
Keskeisiä syitä asuttomuudelle ovat työttömyys, talousvaikeudet, vuokranmaksun ongelmat ja maksuhäiriömerkinnät sekä päihde- ja mielenterveysongelmien lisääntyminen.
Asunnottomat majoittuvat usein ulkona, porraskäytävissä, ensisuojissa, asuntoloissa, asumispalveluyksiköissä, sairaaloissa, laitoksissa tai tilapäisesti tuttavien tai sukulaisten luona. Päiväsaikaan lämpimissä, julkisissa tiloissa.
Kodittomuus on myös valtion sisäiseen turvallisuuteen liittyvä asia. Suomessa on toistaiseksi vielä hyvä tilanne verrattuna Etelä-Afrikan tai Etelä-Amerikan kodittomien tilanteeseen, joissa taistellaan hengissä pysymisestä prostituution, huumekaupan ja jengien avulla. Noissa slummeissa asuu yksineläviä, sairaita, perheitä ja lapsia vailla yhteiskunnan suojaa.
Suomen perustuslain mukaan valtion ja kuntien tehtävänä on edistää jokaisen oikeutta asuntoon ja tukea asumisen omatoimista järjestämistä. Asumista ei ole näin jätetty vain yksilön vastuulle, vaan yhteiskunnalle on annettu velvollisuus tukea sitä.
Hiljattain vietettiin YK:n köyhyyden ja syrjäytymisen vastaista päivää ja asunnottomien yötä. Se on Suomen suurin, vuosittain toistuva sosiaali- ja terveyspoliittinen mielenilmaus, joka tukee jokaisen perusoikeutta vakinaiseen asuntoon.
Hyvinvointialueen ja kuntien on hyvä havahtua asunnottomuuteen ja syrjäytymisen ehkäisyyn ajoissa, ennen kuin tilanne pahenee.