Seppä Kyösti Heikkilän paja sijaitsee Alajärven Möksyssä. Nuori yrittäjä on ehtinyt olemaan monessa mukana. Uusiin taitoihin ja asioihin hän etsii vastaukset ja kehittää jatkuvasti taitojaan. Hän myös jakaa osaamistaan innolla eri-ikäisille.
Sepän paja on valmistunut 2002. Suuren hallin toisessa päässä on konehalli ja toisessa paja. Lämmintä tilaa on 110 neliötä ja korkeutta viisi metriä.
– Lattialämmitys takaa hyvät työolot. Riittävä korkeus puolestaan mahdollistaa ison tavaran käsittelyn, kertoo Heikkilä.
Monitoiminen yrittäjä pyörittää puolisoineen Möksyn ainoaa karjatilaa. Heikkilä opiskeli agrologiksi Pohjoisen-Keski-Suomen oppimiskeskuksessa Tarvaalassa Saarijärvellä. Lisäksi hän perehtyi metallialaan lisäkoulutuksena ja kävi sepän kursseja.
Varsinaisesti kipinä iski, kun Kyösti Heikkilä tapasi Saarijärvellä vanhan sepän. Oppia viedään eteenpäin kovaa vauhtia. Kuluva talvi on neljästoista, jona Kyösti vetää kansalaisopiston taontapiiriä.
– Siinä on ollut mukana useampi henkilö aivan alusta saakka. Talven kurssilla on kymmenkunta miestä. Vuosien mittaan joitakin naisiakin on ollut mukana. Muutama heistä tekee lähes joka kurssilla puukon tuppineen kaikkineen valmiiksi. Muuten kurssilaiset tekevät mitä tarvitsevat, kuten naulakoita, kynttelikköjä, työkaluja ja jopa iso takorautainen portti on vaLmistunut, kertoo Heikkilä.
Moni koululainen on hoksannut metallin salat Heikkilän johdolla.
– Olin teknisen työn opettajana Uusikylän koululla. Nyt tilanne on niin päin, että koululaisia tulee tänne pajalleni opetukseen Alajärveltä. Palaute on ollut hyvää, ja toivon laajemmalti yhteistyötä koulujen kanssa.
Ahjo ja useita alasimia mahdollistavat monen henkilön työskentelyn yhtä aikaa. Pajavasaroita riippuu paikoillaan kymmenittäin.
Moni haluaa viedä käsityötä lahjaksi tai teettää vanhojen mallien mukaan osia korjausrakentamisen tarpeisiin. Viime aikoina seppä Heikkilä on takonut saranoita ja ripoja. Pohjois-Karjalaan Kolille meni vuokramökkiyritykselle tulipesien kohentamiseen tarvittavia hiilikoukkuja.
– Teen mitä halutaan, tiivistää Heikkilä. Uuniin padan alle tarvittavia kolmijalkoja, nauloja, koriste-esineitä ja puukkoja. Teen puukon tuppineen alusta loppuun asti itse. Ne ovat olleet kysyttyjä lahjaesineitä.
Seppä tarvitsee ahjoonsa kunnollisia hiiliä. Heikkilä päätti tehdä niitä itse, eikä hiilimiilunpoltto Möksyssä ole sattumaa.
– Olen tehnyt selvitystä asiasta. Ensimmäinen esi-isäni, oli nimeltään Kållpekka, vuodelta 1651. Sukumme mailla on edelleen nähtävillä vanhojen miilujen pohjia sekä mahdollisesti sepän pajan paikka.
Yrittäjän elanto muodostuu monesta lähteestä, myös maataloudesta.
– Olemme neljästoista isäntäpari tässä Sarin kanssa, kertoo Heikkilä. Otimme tilan haltuumme vuonna 2000. Pihapiirissä askaroi kolme poikaa seuraava sukupolvea iältään 14, 8 ja 6 vuotta. Heillä vapaahetket kuluvat mieluusti koneiden ja vasaroiden parissa.
Tilalla kasvatetaan hiehoja yhden lypsykarjatilan tarpeisiin, joten rehunteot ja maatilan työt rytmittävät arkea. Heikkilää mietityttää maatalouden tulevaisuus.
– Ei se hääppöiseltä näytä. Meidän tilamme on pientila, vuokramaineen 30 hehtaaria.
Puoliso työskentelee tilan ulkopuolella betonialan yrityksessä Betset Oy:ssä talouspäällikkönä Kyyjärvellä.
– Jos jotain voisi yrittäjän elämässä muuttaa, niin lisää tunteja vuorokauteen olisi mukava saada, kuittaa Heikkilä.
Pajalla piipahtaa myös Pekka Heikkilä, Kyöstin isä.
– Ammatti on Kyöstille tullut äitinsä puolelta. Puolisoni on Lehtimäen Länsikylästä, Kyllikki. Hänen isänsä, Paimenen sukua, oli seppä. Hän vaikutti loppuvuosinaan Alajärven Kuoleman kylässä.
– Taontaa ja kouluttamisen osuutta olisi mielenkiintoinen kasvattaa, arvioi Heikkilä. Aina pitää lähteä uuteen mukaan, se on mottoni. Nyt on suunnitteilla keväällä taontapiiri naisille, jos osallistujia riittää.
– Harva tulee hakemaan töitäni täältä Möksystä. Kun lähden ihmisten ilmoille ja teen taontanäytöksiä, niin moni pysähtyy seuraamaan työskentelyäni ja usein siinä kauppaakin syntyy. Jos ei heti, niin tulevaisuudessa.
JOHANNA HEIKKILÄ