Kolumni

Kä­den­tai­ta­ja sai kipinän huo­vu­tuk­seen

Viikon vieras: Keskustassa sijaitsevassa Vaasan seudun kädentaitajien Puodissa on esillä vaasalaisen Anelma Lehdon tuotteita. Lehto oli kesäkuussa edustamassa myös Pop-up Pohjanmaassa, jolloin Helsinki täyttyi vuosittaisista maakuntajuhlista.

– Senaatintori valloitettiin liehuvin kankain. Huovutin silkille yhteensä 50 metriä, ja kankaasta saatiin ulkolavalla pidettyyn muotinäytökseen näyttävät asusteet.

Pieniä niksejä. Lehto on tehnyt huovutustöitä jo 15 vuotta.

– Sytyin huovutukseen vuoden 1999 keväällä katsottuani tanskalaisen dokumentin. Puoli vuotta myöhemmin joulukuun 2. päivänä sain valmiiksi ensimmäisen työni. Syntymäpäivän kunniaksi syntynyt tulppaanijakku on edelleen tallessa ja käyttökelpoinen.

Perusopin Lehto on saanut Vaasan Taitokeskuksesta ja Vaasa-opistosta. Ilmajoen Taidon ja kulttuurin oppilaitos TAIKU johdatti puolestaan käsi- ja taideteollisiin tekstiileihin.

– Olen osallistunut Suomessa myös kansainvälisten huippuhuovuttajien pitämille kursseille. Olen pärjännyt niissä hyvin mukana tankero-englannillakin.

– Jokaiselta opettajalta on tarttunut mukaan pieniä niksejä. Haastavien opettajien avulla olen päässyt eteenpäin työssäni.

Inspiroiva opetus. Aiemmin vuosikymmeniä taloushallinnon parissa työskennellyt laskentatoimen ammattilainen opettaa myös itse.

Kesän huovutuskurssilaiset pääsevät meren rannalle Pohjanpirtille.

– Kun menen opettamaan, ihmiset kyselevät aina, mitä uutta on tiedossa. Tässä työssä pitää koko ajan mennä etukenossa ja keksiä uusia jippoja.

– Toisaalta opetus on hyvin vuorovaikutteista. Saan siitä valtavasti inspiraatiota, Lehto pohtii.

Lisää kursseja on tulossa esimerkiksi syksyllä Vaasa-opistoon.

– Kursseille tullessa ei tarvitse osata mitään ennakkoon. On hienoa, että ihmiset ovat kiinnostuneita huovuttamisesta, jotta taito elpyy. Kursseilla saa aina jätettyä jonkun kipinän ja siirrettyä perinnettä.

Kansainvälinen ala. Lehto huovuttaa sekä suomenlampaan villasta että merinovillasta.

– Lammas on tavallaan kulkenut mukana läpi elämän. 7-vuotiaana olin Kurikassa harventamassa sokerijuurikaspellolla ja sain ensimmäiseksi palkaksi karitsan.

– Yhdistän töissäni villaa, silkkiä, pellavaa ja muita luonnonkuituja. Pidän ohuista ja juhlavista kankaista ja siitä, että mielikuvitusta voi käyttää paljon.

Huovutusta tehdään monissa maissa. Lehto on vieraillut suurmessuilla esimerkiksi Lontoossa, Prahassa ja Budapestissä, joissa pääsee näkemään alan viimeisiä suuntauksia.

– On mukava seurata, missä maailmalla mennään. Vilnan-messuilla tapasin liettualaisen Facebook-kaverini. Emme ymmärrä toistemme kieltä, mutta kuvien kautta voi ammentaa paljon.

– Orimattilan kurssilla taas tapasin Dubaista tulleen rouvan, joka oli saanut 50-vuotislahjakseen Suomessa pidetyn huovutuskurssin. Eri maiden värimaailmoista saa vaikutteita omiin töihin.

Yhden naisen yritys. Lehto oppi yrittämisen taidot jo lapsena.

– Kotona tehtiin itse kaikki, mitä ikinä vain pystyttiin. Jos meni väärin, niin se oli opiksi ensi kerralle. Olen aina haastanut itseäni, ja kun olen jotain päättänyt, asiat ovat toteutuneet välillä kuin itsekseen.

Seuraavana haasteena onkin oma näyttely, johon moderni kädentaitaja sai Pohjanmaan liiton apurahan.

– Vaikka teen pääasiassa vaatteita, näyttely on tällä kertaa sisustusaiheinen. Se avataan marras–joulukuun vaihteessa Puodin alakerrassa sijaitsevaan Galleria Wasaborgiin.

Raija Koivisto-Rasmussen