Vaikeus sovittaa yhteen yleistä hyvää ja omaa etua näkyy selvästi kaavoitusta koskevissa nimby-kiistoissa. Nimbyt (not in my backyards, ei minun takapihalleni) vastustavat esimerkiksi jotakin rakennushanketta vain, jos se on tulossa omaan naapuriin.
– On hyvä asia, että ihmiset osallistuvat päätöksentekoon. Mutta kun he niin tekevät, usein tuntuu siltä, että väärin osallistuttu, sanoo valtiotieteiden ja filosofian maisteri Veikko Eranti.
Hän väittelee keskiviikkona Helsingin yliopistossa sosiologian alalta. Hän on tutkinut tapoja ymmärtää ihmisiä, jotka eivät koe olevansa poliitikkoja tai aktivisteja, vaikka osallistuvat poliittisesti esimerkiksi kaupunkisuunnitteluun.
Nimby-sana leimaa
Nimby-sanalla halutaan Erannin mukaansa leimata esimerkiksi rakentamista vastustava ihminen itsekkääksi, tietämättömäksi ja pikkusieluiseksi. Tosin asian vastustaminen oman asunnon arvon mahdollisella laskemisella ei olekaan kaukana itsekkyydestä.
– Välillä ihmiset osallistuvat itsekkäistä lähtökohdista, mutta samaan aikaan osallistumista pidetään hyvänä. Ei voi ohittaa olankohautuksella sitä, että kaikki eivät argumentoi ylevien periaatteiden kautta, Eranti sanoo.
Hän itse ei halua luokitella ihmisiä nimbyihin ja muihin vaan puhuu mieluummin nimby-kiistoista.
– Kiistojen sisältä löytyy monenlaista perustetta, toki myös sellaista, joissa vain arvo laskee.
"Harva kai lähettelee kirjeitä huvikseen"
Eranti tutki noin 600 Helsingin kaupunkisuunnitteluvirastolle vuonna 2012 osoitettua kommenttikirjettä, jotka koskivat kaavaluonnoksia.
Sama ilmiö pätee hänen mukaansa myös pienemmillä paikkakunnilla, vaikka tilasta onkin kovempi kilpailu suurissa kaupungeissa.
Noin kolme neljäsosaa perusteli kantojaan yhteisellä hyvällä, kuten esimerkiksi viheralueiden tärkeydellä, ja noin puolessa kirjeissä perusteluna oli myös kirjoittajan oma etu.
Eranti pitää yllättävänä, kuin moni haluaa vaikuttaa kirjeellä, jossa asiaa vastustetaan sen seurauksilla omaan etuun.
Kirjeiden lähettäminen ja vieminen virastoihin myös vaatii vaivaa.
– Niiden pitäisi kaupunkilaisten mielestä vaikuttaa. Harva kai lähettelee kirjeitä huvikseen. Kun ihmiset ottavat asiakseen osallistua prosessiin, sen pitäisi mielellään näkyä.
Eranti sanoo, että kyse on enemmän keskustelukulttuurin muutoksesta kuin muutoksen tarpeesta kaavoitukseen.
Kaavakiistoissa aina erilaiset arvot vastakkain
Maankäyttö- ja rakennuslaki haluaa ihmisten osallistuvan kaavoitukseen. Kun kaavoitukseen liittyy paljon teknistä tietoa, sopivien vastaustenkin odotetaan herkästi olevan teknisiä.
Eranti luonnehtii kaavakiistoista aina olevan kyse siitä, että ihmiset haluavat alueelta eri asioita.
– Erilaiset arvot ja halut ovat niissä vastakkain. Ei niin, että voisi miettiä teknisen vastauksen ja itsekkäät vastustajat olisivat nimbyjä. Vaan, että haetaan vastausta, joka on teknisesti pätevä ja täyttää ihmisten toiveet hyvin.
Hän sanoo, että kaikkien toiveita ei välttämättä voida täyttää osallistumisen määrästä riippumatta.
– Siinä on arvokonfliktin ydin.
Eranti siirtyy työskentelemään joulukuun alussa Helsingin yliopistosta Tampereen yliopistoon.
Hänen väitöskirjansa koostuu kahdesta tutkimuksesta: nimby-kiistojen lisäksi hän tutki sosiaalisen median käyttämistä politiikassa.
Englanninkielisen väitöskirjan nimi on Individuals Doing Politics – Urban participation, social media campaigning and online nano-politics.
MARIA KALLIOKOSKI / LÄNNEN MEDIA