Kaarakan talo Seinäjoen keskustassa, Sahalan kadulla, poikkeaa ympäristöstään täysin. Talon ensimmäistä kertaa näkevä hieraisee silmiään huomatessaan nykyaikaisten kerrostalojen kanssa sulassa sovussa rinnakkain seisovan suuren kivitalon, josta ei ulkonäköä puutu. Tyylisuunnaltaan uusklassismia edustavan talon on rakentanut vuonna 1931 rakennusmestari Kaarle Viktor Kontusaari. Tänä päivänä kiinteistön omistaa Seinäjoen kaupunki ja Taito Etelä-Pohjanmaa ry on ollut siinä vuokralla alun toistakymmentä vuotta.
Rakennusmestari Kaarle Viktori Kontusaari muutti Seinäjoelle Hämeenkyröstä vuonna 1929 ja perusti kaupunkiin K.V.Kontusaaren rakennustoimisto Oy:n. Kontusaari itse oli poikamies, mutta koulutti sisarensa kolme poikaa rakennusmestareiksi. Sisaren pojista Olavi Koskinen laati piirustukset Etelä-Pohjanmaan maanviljelysseuralta ostetulle tontille Sahalankadulle rakennettavalle talolle.
– Tarina kertoo, että Kontusaari oli ajatellut taloa alunperin keskussairaalan ylilääkärin asunnoksi, mutta koska se sijaitsi sairaalan aidan ulkopuolella, ylilääkärin taloa siitä ei tullut, vaan tuli konttoritilat rakennustoimistolle ja asuintalo Kontusaarelle itselleen sekä hänen sisarensa perheelle, kertoo Näppi Käsityökoulun rehtori Anne Honkala.
Kontusaari asui talossa vain vajaa kymmenen vuotta, kunnes myi kiinteistön Kiinteimistö Oy viitoselle, jonka omisti aikansa suurliikemies Israel Yritys perheineen. Yrityksen omistuksessa kiinteistö oli vuokrakäytössä. Suureen taloon mahtui samaan aikaan useampia vuokralaisia, joista huomattavin oli arvostettu silmälääkäri Olavi Kaarakka, josta talon nykyinen nimi juontaa juurensa.
Tyyliltään talo on uusklassismia.
– Sanoisin, että talo edustaa pohjoismaista -20 -luvun uusklassismia, jossa näkyy vielä viitteitä jugendista, varsinkin sisätilojen joissain yksityiskohdissa, Seinäjoen kaupunginarkkitehti Jussi Aittoniemi luonnehtii.
– Aivan puhdaslinjainen uusklassismin edustaja talo ei kuitenkaan ole, vaikka ulkomuodosta löytyykin -20 luvun klassismille tyypillisiä piirteitä symmetrisine pylväspäätyineen ja korkeine sisäänkäynteineen, Aittoniemi jatkaa.
Jugend -tyylisillä yksityiskohdilla Aittoniemi viittaa muun muassa talon toisen kerroksen seinään upotetun kirjahyllyn ja porraskaiteiden koristelulla.
Kaarakan talon toisen kerroksen seiniä koristavat valtavat freskot, jotka on maalannut tunnettu ilmajokelainen taiteilija Pauli Aaltonen heti talon valmistuttua. Monen talossa asuneen silmiin freskot eivät silti ole näkyneet.
– Freskot olivat peitettynä tapetin alle vuosikymmenet. Tarkkaa aikaa peittämisestä tai tietoa sen syystä ei ole, mutta tiedettävästi ne ovat joutuneet tapetin alle ennen vuotta 1941. Vasta 1980 -luvun alussa maalaukset löytyivät arkkitehti Touko Saaren johdolla tehdyn remontin yhteydessä, Taito Etelä-Pohjanmaan toiminnanjohtaja Kaija Uola kertoo.
Olavi Kaarakan Ylöjärvellä asunut tytär Elina Virtanen oli käymässä vanhassa kotitalossaan vuonna 2003, kun Taito E-P muutti tiloihin vuokralle ja juhlisti avajaisia.
– Hän hämmästeli suuria freskoja ja sanoi, että heidän aikanaan tilassa oli ollut kirjasto. Seiniä oli peittäneet tapetin lisäksi suuret kirjahyllyt.
Vuonna 1956 lääkäri Kaarakka osti kiinteistön itselleen. Suuressa talossa oli lääkärin vastaanotto- ja asumistilojen lisäksi edelleen vuokra-asuntoja.
– Talossa on lattiapinta-alaa 693 neliötä, tarkastaa kaupunginarkkitehti Jussi Aittoniemi papereistaan.
Tuplatiiliseinät kasvattavat talon ulkoseinien paksuuden aina 60 senttiin.
– Massiivikiviseinissä pysyy rappi hyvin, jos fysikaaliset ominaisuudet ovat kunnossa. Tähän taloon ei ole tarvinnut tehdä ulkokuoreen kuin pieniä paikkarappauksia, Aittoniemi kertoo.
Talon sisätilat ovat vuosien varrella kokeneet useampia muodonmuutoksia, erilaisten käyttötarpeiden mukaan. Varsinkin -60-70 -luvun taitteessa rakennuksessa tehtiin isoja muutoksia, kun päävuokralainen oli Seinäjoen kaupunki.
– Meillä käy Rustoopuorissa usein asiakkaita, jotka kertovat asuneensa talossa silloin, kun siinä sijaitsi sairaanhoito-oppilaitoksen asuntola, Kaija Uola kertoo.
Vuonna 1974 Seinäjoen Tenavakotiyhdistys muutti taloon ja siellä oli päivähoidossa sairaalan työntekijöiden lapsia.
Seinäjoen kaupungin omistukseen Kaarakan talo on lopullisesti siirtynyt vuonna 1994, kun kaupunki osti sen Bothnia Center Oy:ltä, joka järjesti talossa aikuiskoulutus- ja kurssitoimintaa, sekä tarjosi majoituspalveluja. Hetken aikaa näytti siltä, että kaupunki sijoittaa taloon taidemuseoon, mutta tilat eivät lopulta sopineetkaan tarkoitukseen.
– Meitä ennen talossa oli vuokralla kriisikeskus Mobile, Kaija Uola muistelee. He eivät kuitenkaan tarvinneet näin paljon tilaa ja me pääsimme muuttamaan tänne 2003.
Kaarakan taloon on vuosien varrella tehty useita remontteja. Aluksi alkuperää kunnioittamatta, lopulta alkuperäistä vaalien.
– 2003 tehtiin pintaremonttia, johon sisältyi myös jotain sähkötöitä ja sisäseinien muutoksia, arkkitehti Aittoniemi kertoo.
Myös kuluneena talvena taloa on remontoitu, kun kellarikerroksessa alkoi esiintyä kosteuteen viittaavaa hajua.
– Kellarista poistettiin jälkeenpäin lisälämmöneristeeksi asennettu seinä, jonka takia tilat eivät olleet päässeet tuulettumaan riittävästi ja eristysvilla oli hieman kostunut. Rakennuksen ympäristön salaojitus laitettiin myös kuntoon, jolloin saatiin ulkopuolinen vesi hallintaan.
Tällä hetkellä Kaarakan talossa työskentelee päivittäin kymmenestä viiteentoista henkilöä. Taito Etelä-Pohjanmaan käsityöpiirien harrastajia talossa on viikoittain viitisenkymmentä. Talossa sijaitsee myös käsityöliike Rustoopuori. Nykyiset vuokralaiset ovat pääosin tyytyväisiä taloon.
– Kyllä nämä mukavat tilat ovat ja asiakkaat tykkäävät kovasti. Se, ovatko nämä käytännölliset, onkin toinen juttu Kaija Uola naurahtaa.
Jussi Aittoniemen mielestä Kaarakan talolla on suuri arvo kaupungin historiassa ja hänen mukaansa on perusteltua, että rakennusta suojellaan asemakaavassa.
