Suomalainen pikaluistelu on taivaltanut kaukana maailman kärkivauhdista sen jälkeen, kun Pekka Koskela ja Mika Poutala jättivät pikajäät taakseen kuutisen vuotta sitten. Maajoukkueen nykymenijöillä tavoitteet etenevät potku kerrallaan, ja tämän viikonlopun maailmancupissa Salt Lake Cityssä haussa on ennätyksiä nopealla jäällä.
Yksi maajoukkueen tuoreimmista tulokkaista on Juuso Lehtonen, joukkueen ainoa Seinäjoen Urheilijoiden edustaja. Lehtonen, 22, ei toki tunne oloaan ulkopuoliseksi Helsingin Luistinkiitäjien maajoukkuemiesten seurassa, sillä Aalto-yliopistossa sähkötekniikan diplomi-insinööriksi opiskeleva nuorukainen on "helsinkiläistynyt".
– Syntynyt ja kasvanut Seinäjoella, ja siellä myös lajiin törmäsin perhetuttujen kautta. Ja koukutuin heti: lajin haastavuus ja tosi yhteisöllinen ilmapiiri veivät mukanaan. Ei tätä vaihtaisi pois, Lehtonen kuvailee rankan lajin viehätystä.
– Pirjo Lehtisen valmennuksessa (juniorina) tuli hyvää kehitystä. Sitten muutin Helsinkiin, kävin Santahaminassa Urheilukoulun, ja olen helsinkiläistynyt.
Seinäjokisen pikaluistelun suuri mies, arvokisamitalisti, moninkertainen maailmancup-voittaja ja ME-mies Koskela on osaltaan ollut mukana Lehtosen kasvussa kohti armottomasti kilpaillun lajin huippua.
– Jonkin verran ollaan oltu yhteyksissä, ehkä eniten luistinhuoltopuolella. Pekka ehkä auttaa eniten siinä, että antaa uskoa omaan tekemiseen: Seinäjoelta on ennenkin lähdetty ja myöskin pärjätty hyvin, Lehtonen kertoo.
Salt Lakessa Lehtonen ja muut suomalaiset hakevat paitsi omia ennätyksiä, myös paikkoja loppukauden MM-kisoihin.
– Tavoitteena on aika hyvinkin mennä omista ennätyksistä ohi, jo pelkästään sen takia, että olosuhteet ovat nopeimmat (omalla uralla). Sitä varten on kunto viritetty äärimmilleen, Lehtonen toteaa.
– MM-kisoja ajatellen todella suuri onnistuminen ja tulosparannus vaaditaan henkilökohtaisilla matkoilla. Luulen, että meillä parhaat mahdollisuudet (MM-pääsyyn) ovat joukkuekisassa. Toki henkilökohtaisten matkojen osalta on muistettava, että mikään ei ole mahdotonta.
"Toivon mukaan vielä joskus"
Pikaluistelu on kautta aikain Suomen viidenneksi menestynein laji olympialaisissa 24 mitalillaan, edellä ovat vain maamme suuret menestyslajit yleisurheilu, maastohiihto ja paini sekä pikaluistelun tavoin jo pitkään mitalitta ollut 25 mitalin voimistelu. "Uusi" nousu huipulle on valtavan työn takana, eikä asiaa helpota se, että pikaluistelun perinteisten mahtimaiden ohella edellä on nykyään yhä laajempi kirjo maita.
– Globaali taso on laajentunut. Halleja alkaa olemaan melkein joka maassa, ja se näkyy esimerkiksi Puolassa: ennen 2–3 luistelijaa (maailmancupissa), nyt 15, Suomen maajoukkuetta luotsaava Janne Hänninen kertoo.
Hallia on viritelty Suomeenkin jo pidemmän aikaa, toistaiseksi tuloksetta. Tuoreimmat suunnitelmat koskevat hallia Helsingin Roihupeltoon.
– Tässä kevään aikana koetetaan saada siihen suunnitelmat valmiiksi ja sitä kautta hakemaan rahoitusta kuntoon. Haaveissa on, että rakentaminen alkaisi kesällä 2025. Mutta olen ollut tätä hallihommaa nyt kahdeksan vuotta vetämässä, ja tiedän, ettei nämä asiat aina mene ihan niin kuin Strömsössä, Hänninen kuvailee.
– Lajin selviytymisen ja myöskin harrastajamäärin osalta on hyvinkin kriittistä, että halli Suomeenkin saataisiin. Toivon mukaan vielä joskus. Ja jos omalta osalta ajattelee, niin 4–5 kuukauden ulkomailla olemisesta per vuosi voisi hallin myötä ottaa sellaiset kolme kuukautta pois. Helpottaisi omaa elämää huomattavasti, Lehtonen sanoo.
