Tulevaisuuden painitähdet vääntävät lauantaina Seinäjoen urheilutalolla SM-mitaleista ja arvokisojen edustuspaikoista.
Seinäjoki on painijoille todellinen näytönpaikka. Alle puolen vuoden kuluessa Seinäjoen kisoista painitaan sekä Espanjan Pontevedrassa juniorien EM-kisat että Viron Tallinnassa juniorien MM-kilpailut.
Seinäjoen Paini-Miehet on seuran historian aikana järjestänyt lukuisia suuria painikilpailuita. Edelliset isot kilpailut olivat vuoden 2016 veteraanien kreikkalais-roomalaisen painin MM-kisat.
Lauantain juniorien kreikkalais-roomalaisen painin SM-kilpailuissa ensimmäiset painijat astelevat kisapäivänä matolle kello 11.30. Päivä huipentuu kello 16 alkaen finaaleihin.
Kisoissa painitaan sarjoissa 55, 60, 63, 67, 72, 77, 82, 87, 97 ja 130 kg. Isäntäseurasta mukana ovat Veeti Tuuri, Erik Leikkari, Aleksi Autio, Jussi Autio ja Joni Komppa.
Kuortaneella urheilulukiota käyvä ja siellä treenaavan Jussi Aution harjoituskausi ennen kotikisoja on sujunut hyvin. Vaikka paini onkin yksilölaji, lukulomaa Seinäjoella viettänyt molskiässä arvostaa hyvää joukkuehenkeä.
– Meillä on erinomainen joukkuehenki, odotan kisojen menevän kaikilla hyvin. Oma tavoitteeni on päästä mitaleille, Autio sanoo järjestäjien tiedotteessa.
Tie mitaleille ei tule olemaan helppo. Monet haluavat päästä palkintokorokkeelle ja antaa näyttöjä kunnostaan arvokisojen edustuspaikkojenjakoa silmälläpitäen.
– Vääntö on varmasti kovaa, eikä huonoja matseja ole ollenkaan. Totta kai kun edustuspaikat ovat kyseessä, niin kaikki haluavat pärjätä hyvin, Veeti Tuuri arvioi.
Joni Kompalle kertyy peruskuntokaudella jopa 10 treeniä viikossa. Mies treenaa maanantaista torstaihin joka ilta Ilmajoella ja kolmena päivänä lisäksi aamutreenit. Sitten ohjelmassa on vielä omatoimiset harjoitukset ja kisat viikonloppuisin.
– Kun on kyseessä SM-kisat ja vielä kotikisat, niin joka päivä eletään niitä ajatellen. Minulle on tärkeää oma rauha ennen kilpailuja. Valmistaudun jokaiseen matsiin omilla rutiineilla ja aina samalla tavalla.
– Ilmeisesti keskittymiseni näkyy myös ulospäin, äiti ja isä eivät ole enää moneen vuoteen tohtineet sanoa minulle sanaakaan muutamaa tuntia ennen matsien alkua, Komppa kertoo.
