Viikonloppuna Kauhavalla kilpaillaan järjestyksessään 75. Jukolan viesti. Tapahtuma kerää vuosittain tuhansia suunnistajia yhteen kotimaasta ja maailmalta. Vuonna 2002 ensimmäisen Jukolan viestinsä suunnistanut Kalle Rantala kertoo tapahtuman olevan monille suunnistajille kauden huippukohta.
– Suunnistus on hieno laji, ja lajissa itsessään on sellaista yhteisöllisyyttä. Se näkyy Jukolassa, Rantala avaa.
Jukolan viesti järjestetään perinteisesti kesäkuun puolivälissä. Neljän osuuden Venlojen viesti kisataan lauantaina päivällä, ja seitsemän osuuden Jukolassa ensimmäisen osuuden suunnistajat lähtevät matkaan tuntia ennen puoltayötä. Jukolan voittajajoukkue saapuu maaliin varhain sunnuntaiaamuna.
– Tämä on hyvä vuodenaika, se kesäyön mystiikka kaiken päälle. Myös se vetää puoleensa, että tapahtuma kiertää ympäri Suomen ja on siten joka vuosi tosi erilainen. Jukola uusiutuu ja kehittyy hienovaraisesti koko ajan, 15-vuotiaana ensimmäisen kerran Jukolaan osallistunut Rantala pohtii.
Hyvä henki ennen maagisia sijoituksia
Rantalan kilpasuunnistusura alkoi yläasteikäisenä ja kesti 15 vuotta kansallisesti hyvällä tasolla. Hän on ollut mukana myös maajoukkueen valmennuksessa.
Rantalan ajatukset Jukolasta ovat muuttuneet oman aktiiviuran päätyttyä. Siinä missä hän ennen kilpaili tosissaan hyvistä sijoista, nykyään tärkeämpää on osallistua hienoon tapahtumaan. Parhaimmillaan Rantala on joukkueensa kanssa sijoittunut Jukolan viestissä "kolmenkymmenen hujakoille".
– Monille on pääasia, että viesti läpäistään hyvässä hengessä yhdessä, mahdollisimman vähin henkisin ja fyysisin vaurioin.
– Ollaan puhuttu maagisista sijoituksista, Rantala avaa joukkueensa tulostavoitteita.
Mikä olisi maaginen sijoitus?
– No kunnianhimoinen tavoite… Joskus heitettiin, että sadan sakkiin. Tyytyväinen saa olla, jos 200 sakkiin päästään tällä porukalla, Rantala ennakoi naureskellen.
"Kuka jaksaa minkäkin osuuden"
Rantala starttaa tällä kertaa neljännelle osuudelle eli vauhtiin hän pääsee aamuyön tienoilla.
– Erikoinen aika urheilla mutta mikäs siinä. Se on osa Jukolan viehätystä, se kesäyön hämärä.
Rantalan joukkue koostuu Helsingin Suunnistajien entisistä urheilijoista. Neuvottelut osuuksista on käyty jäsenien kesken.
– Vähän että mitä kukakin haluaa, kuka jaksaa juosta minkäkin osuuden, haluaako lamppua päähän vai ei, Rantala avaa neuvotteluprosessia.
Rantala viettää Jukola-lauantain tuttuja tavatessa. Jännitettävääkin riittää, kun vaimo kilpailee Venlojen viestissä.
– Tällä kertaa on teltta mukana, niin illalla koitan pötkötellä, ettei olisi koko ajan jalkojen päällä. Se kuitenkin vaikuttaa suoritukseen, jos koko päivän käppäilee ympäriinsä.
Etelä-Pohjanmaan maastot sopinevat Rantalalle hyvin, sillä valmistautumiseen ei työmatkaliikunnan ja lenkkeilyn lisäksi ole kuulunut kuin pari suunnistuskertaa.
– Huonokuntoiselle hyvä, ettei ehkä ole niin isoja mäkiä, Rantala päättää.
