100-vuotias Suomi on juhlinut tänä vuonna monivaiheista, rikasta taipalettaan monin tavoin. Juhlavieraina ovat olleet pienet ja suuret, tekoja on tehty villasukista suurjuhliin.
Itsenäinen Suomen valtio virallistettiin joulukuussa 1917. Suomen kansa, kieli, kulttuuri ja myös maa sen sijaan ovat paljon vanhempia. Hallitsijan ja vallan vaihtuminen ei tehnyt suomalaisista venäläisiä tai ruotsalaisia. Vaikka suomalaisuus on muodostunut monista heimoista, on se lopulta sulautunut yhdeksi kansaksi.
Mitä on suomalaisuus? Salmiakki, ruisleipä, sauna ja sisu. Koulutus, tasa-arvo, teknologia ja hyvinvointi. Lumi, yötön yö ja järvet. Kalevala, Paavo Nurmi, Minna Canth ja Martti Ahtisaari. Ylpeys ja sitä seuraava nöyryys. Katseet, jotka merkitsevät enemmän kuin sanat.
Suomalainen on keskimäärin 164 tai 178 senttiä pitkä, riippuen tietenkin siitä onko mies vai nainen. Hän syö 76 ja puoli kiloa lihaa vuodessa ja juo kahvia melkein kolme kuppia päivässä. Harrastaa liikuntaa kolme kertaa viikossa. Lukee kirjaa päivässä kolme varttia ja telkkaria katsoo kolme tuntia. Tienaa 3 500 euroa kuussa ja omakotitalon ja työpaikan välimatka on 14 kilometriä.
Todellisuudessa suomalaisuus ja suomalaiset ovat yllä olevaa pelkistystä enemmän ja juuri siitä 100-vuotiaan Suomen juhlavuodessa on ollut kyse. Juhlia yhdessä, juhlia moninaisuutta.
Tein tänä vuonna, kuten niin monena vuotena ennen tätä, veteraanihaastattelun. Ne ovat tarinoita itsenäisen historiamme synnystä ja säilyttämisestä. Ajasta, jolloin itsestäänselvyyksiä ei ollut ja jolloin ihmiset vaaransivat itsensä muiden vuoksi. Muiden, kotirintaman ja muiden sodassa taistelleiden vuoksi. Pitivät linjan, taistelivat viimeiseen asti, kantoivat haavoittuneet ja kuljettivat ruokaa nälässä oleville sotilaille tykkien kumistessa ja kranaattien lentäessä. Pidettiin huolta muista. Yhtenäisen maan ja kansan puolesta.
Laura Syväoja
päätoimittaja