Olin sunnuntaina katsomassa Tuure Kilpeläistä ja Kaihon Karavaania kaupunginteatterissa. Ette arvaa, mikä minulle tuli mieleen, kun Kilpeläinen esitti kappaleensa Häpeä.
Minulle tuli mieleen Pohjalaisen Tekstaten-palsta. Kyllä, luen sitä ahkerasti, enkä nyt ole sitä mieltä, että se pitää lopettaa. Se kuvastaa kaupunkilaisten tuntoja karulla tavalla.
Tekstaten-palstalla käytetään usein loppukaneettina sanaa hävetkää. Ja jos kirjoittaja haluaa oikein korostaa sanomaansa, hän lisää vielä, että hävetkää, jos osaatte.
Viime viikkoina tämä loppukaneetti on viihtynyt hyvin Vaasan kaupungin vuosijuhlia koskevien kirjoitusten yhteydessä, tyyliin kaupunki säästää köyhiltä, kerma juhlii. Hävetkää.
Voi Vaasaa. Kilpeläinen huudatti tai paremminkin kuiskutti vaasalaisyleisöä Häpeän tahdissa. Yleisön piti kuiskata mahdollisimman hiljaa sanaa häpeä Kilpeläisen perässä.
Se onnistui hyvin. Artisti oikein innostui kehumaan meitä hyviksi häpeänkuiskaajiksi. Toki oli siinä biisissä muitakin sanoja, jotka menivät seuraavasti.
”Voi tätä häpeää, tätä ehtaa suomalaista, joka kaiken myrkyttää. Estää rakastamasta, ennen kaikkea itseään.”
Kilpeläinen tietää suomalaisen syntymähäpeän ja sen tuomat kiroukset, mutta Vaasassa pitäisi hävetä sen lisäksi vielä sitäkin, että tapaa työhön kuuluvia ihmisiä mukavissa merkeissä.
Juhlimista pitäisi hävetä, jos osaa. Voi meidän Vaasaa, jos näin on.
Halpaa huvia. Olin myös paljon parjatussa kaupungin vuosijuhlassa, joten oliko oikein, että hoin häpeää Kilpeläisen perässä?
En suostu häpeämään sitä, että minulla on hauskaa. En, vaikka körttikasvatuksen olen saanutkin ja istunut piiiitkät seurat jakkaralla aivan hiljaa.
Sitä paitsi, juhlien yksi isäntä, kansanedustaja ja kaupunginhallituksen puheenjohtaja Joakim Strand, sanoi, että Vaasan kaupungin vuosijuhla on uskomattoman halpa tapahtuma.
Juhlassa ihmiset kohtaavat, ja moni asia saa potkua aivan kuin itsestään, mitä ei aina tapahdu tylsissä ja paljon kalliimmissa seminaareissa.
Mamut valtaavat. Hassu juttu, mutta paikat, joissa teininä tapasin harrastaa tätä juhlimisen pahetta, ovat nyt pakolaisten ja maahanmuuttajien valtaamia.
Lappajärven Nykälänniemessä telttailin Tulivuorirockin merkeissä, Ilmasotakoululla juhlin Lentäjien juhannusta ja Ylihärmässä Takalan nuorisoseuralla kävin tansseissa. Ajat muuttuvat.
Vesa Koivumäki