Joulukuussa vuonna 2018 näyttelijä-muusikko Juha Lagström esiintyi soolokeikalla Lapualla Latosaaressa ennen illan pääesiintyjää, Miljoonasadetta. Keikka meni hyvin ja tunnelma oli lämmin.
Matkalla kotiin Helsinkiin hän pysähtyi huoltoasemalla ja jäi seuraamaan mainostaulua. Lagströmin päähän ilmaantui ajatus, että seuraavaksi tulee tietty virvoitusjuomamainos. Ja niin tulikin. Sitten peliautomaatissa alkoi soida hälytys. Lagström napsautti sormia – ja hälytysääni loppui.
– Koin ne merkeiksi, että nyt on auki väylä ja olen yhteydessä jumalaan, Lagström kertoo.
Samantapaisia ”merkkejä” tuli muitakin.
– Kotona menin suihkuun. Olin jättänyt oven auki, joten palohälytin alkoi piipata. Vesihöyryhän sen aiheutti, mutta koin sen olevan suurempien voimien kujeilua minulle.
Palattuaan hän uppoutui musiikintekoon ja kirjoitteli tekstejä.
– Mutta ajatus meni siihen, että maailmassa on meitä valittuja.
Ambulanssilla psykiatriselle
Ahdistavaksi ajatukset kääntyivät viimeistään silloin, kun Lagström koki kirjoittavansa teksteihinsä enteitä.
– Romahdin ja muserruin ihan täysin, kun mietin, että aiheutan kirjoituksillani jotain pahaa tapahtuvaksi.
Samana iltana vaimo lähti viemään Lagströmiä päivystykseen. Sieltä hänet kuljetettiin ambulanssilla Auroran sairaalaan. Suljetulla osastolla kului puolitoista kuukautta, ja toipuminen alkoi. Ei hän täysin suljettuna laitokseen ollut, vaan pääsi päiväkäynneille ulos: kävelyille, kahvittelemaan, kotonakin käymään.
Lagströmillä todettiin skitsoaffektiivinen häiriö, johon kuuluvat masennus- tai maniajaksot sekä psykoottiset oireet.
Oireita jo Elonkerjuun aikana
Lagström on käsitellyt sairastumistaan myös tuoreella levyllään.
– Levy on vahvasti autofiktiota, itse koettua asiaa ja elämää enemmän tai vähemmän dramatisoituna. Olen löytänyt oman tapani kirjoittaa, joka on paljas ja konstailettoman suora, Lagström sanoo ja kiittelee Jarkko Martikaista, joka on ollut hänen mentorinaan Elonkerjuu-ajoista saakka.
Ja edelleen mä haluun elää
vaikken tiedä mitä teen
jos rahat loppuu tai mun päässä pimenee.
Ne sitä seurata alkoi kotikadulla
ja joku amfetamiinia laittoi sen drinkkeihin lavalla.
Joku juoruja kuulit, kuulitko tapausta,
kuulitko kuinka sen laulajan päässä
kai viirasi huolella.
Psykoosi tuli lopulta ihan yllättäen, vaikka merkkejä oli ollut jo muutaman vuoden ajan.
– Sairaus kehittyi pikku hiljaa. Siksi se onkin niin salakavala, Lagström sanoo.
Ensimmäiset oireet olivat tulleet jo Elonkerjuun aikana.
– Huomasin, että erään toisen yhtyeen kappaleen melodia oli vahvasti samanlainen kuin minun yhden, vielä julkaisemattoman kappaleen. Ajatukset alkoivat kehittyä siihen suuntaan, että ei perhana, tämähän on pöllitty multa. Siihen aikaan oli monenlaista prässiä, ja päihteitäkin kului, Lagström kertoo.
Hänelle alkoi tulla ajatuksia, että on ulkopuolinen taho, joka tahtoo pahaa.
– Vaimo oli huolissaan, mutta minä en uskonut, vaan vakuutin, että kaikki on ihan hyvin.
Yrittääkö joku huumata?
Vuonna 2017 Lagström oli mukana teatteriesityksessä pääkaupunkiseudulla.
Tuolloin hän epäili, että joku laittaa näyttämöllä hänen lasiinsa huumaavia aineita.
– Tein näytökset läpi, vaikka oli vahvoja pelkoja siitä, että joku yrittää saada minut tippumaan tästä jutusta. Kun jälkeenpäin kerroin kollegalle, mitä minulla tuolloin oli mielessä, hän hämmästyi, eikä ollut huomannut mitään. Piilotin sen taitavasti. Niin se on, että ei kadulla kulkijoista näe päälle päin, että mitä he saattavat käydä läpi, Lagström toteaa.
Nyt Lagström voi hyvin. Sairastuminen on opettanut kuuntelemaan itseään.
– Uni on kaikkein tärkeä. Jos en saa nukuttua ja yöunet jäävät lyhyiksi, päässäni alkaa tapahtua. Olen nykyään hyvin tarkkana sen asian kanssa.
Paraikaa Juha Lagström vierailee näyttelijänä Kokkolan kaupunginteatterissa. Charlie Chaplinin elokuvaan pohjautuvan Ritari Siniparran harjoitukset ovat alkaneet, ja ensi-ilta on 19.11. Lagströmillä on näytelmän päärooli.
Vapaapäivät Lagström viettää perheensä kanssa Helsingissä.
Jo viime kaudella Lagström oli Kokkolan kaupunginteatterissa vierailemassa Finnhitseissä ja Pohjalaisia-näytelmässä. Tämäkin kausi kuluu tiiviisti Kokkolassa, sillä Pohjalaisia palaa talvella ohjelmistoon.
Lagströmin ja Kokkolan kaupunginteatterin johtajan, ohjaaja Juha Luukkosen yhteistyö alkoi jo viitisentoista vuotta sitten Vaasan kaupunginteatterista.
– Olemme tehneet varmaan 10–15 juttua yhdessä. Juha tuntee minut ja minä hänet, joten yhteistyö on sujuvaa.
Luukkonen on käsikirjoittanut Chaplinin klassikkoelokuvasta oman versionsa.
– Kyseessä on Pohjoismaiden kantaesitys. Perikunnalla piti hyväksyttää käsikirjoitus, lavastussuunnitelma ja lähettää kuva pääosan esittäjästä, Lagström kertoo.
Näyttelijä vaihtoi raksalle
Tällä viikolla Lagströmillä on monta syytä juhlaan. Torstaina 13.10. hän täyttää 46 vuotta, perjantaina 14.10. ilmestyy sooloalbumi Lapsista kolmas ja lauantaina 15.10. on levynjulkaisukeikka Kokkolassa kokkolalais-, vaasalais- ja lapualaismuusikoista kootun bändin kanssa.
Levyä hän on tehnyt yhteensä seitsemän vuotta.
– Välillä se on edennyt paremmin, välillä ollut jäissä muiden projektien vuoksi.
Suurin osa kappaleista on ilmestynyt jo singleinä, mutta nyt kasassa kokonaisuus. Levyllä soittaa joukko eturivin artisteja: Antti Pitkäjärvi koskettimia, Anssi Nykänen rumpuja, Jussi Turunen kitaraa ja Olli Rantala bassoa.
Levynjulkaisukeikan lisäksi Lagström ei ainakaan lähiaikoina ehdi tehdä kuin muutaman yksittäisen keikan, kuten 29.11. Seinäjoen kirjastossa.
– Olen yrittänyt rauhoittaa ajan teatterihommalle. Otetaan asia kerrallaan, hän sanoo.
Kun kaikki esitykset ovat toukokuun loppuun mennessä ohi, voi lähteä kiertämään taas mies ja kitara -kokoonpanolla. Jos ei niitä hommia ole riittävästi, Lagström on avoin myös muille töille. Jo ennen koronaa hän hakeutui teatteri- ja musiikkialan ulkopuolisiin töihin ja teki niitä sitten lopulta liki kolme vuotta.
– Olin rakennuksilla apumiehen hommissa. Oli hyvä tehdä välillä jotain ihan muuta. Teatteri- ja musiikkihommat ovat niin kokonaisvaltaisia, että päivä ei lopu koskaan. Ajatustyötä tehdään koko ajan.
Tuona aikana näyttelijä oli muun muassa rakentamassa 8- ja 16-kerroksisia taloja Espooseen.
Unettomuudesta kärsineelle säännöllinen rytmi ja fyysinen työ teki hyvää. Hissi tuli työmaalle vasta, kun kahdeksan kerrosta oli valmiina.
– Siinä tuli väistämättä aika paljon liikuntaa. Illalla yleensä jo yhdeksältä rupesi oikaisemaan, kun kuudelta piti olla pystyssä, Lagström sanoo.
Miten osasit rakennustöitä?
– Olin ollut junnuna raksalla hommissa, mutta en minä aluksi osannutkaan. Oli hyvä nokkamies, joka neuvoi ja näytti eteen. Työ ihmistä koulutti, Lagström sanoo.
