Nyt elämme jo tammikuuta, mutta haluan silti palata joulun valmisteluihin 2024, koska ne olivat tällä kertaa haastavammat kuin ehkä koskaan. Minulla oli nimittäin jalka paketissa.
Joulu tuli silti, sen voin vahvistaa. Opinko mitään? No, ehkä sen, että kaikkea ei aina tarvitse tehdä itse.
Sanotaan että on terveellistä välillä hieman hellittää, vaikka se tällaiselle touhutontulle on vaikea hyväksyä.
Kun saimme oman kodin ja lapset olivat pieniä, päätimme, että joulu järjestetään aina kotona, ja kaikki läheiset ja lähisukulaiset toivotettiin tervetulleiksi meille.
Aloitin jouluvalmistelut aina hyvissä ajoin. Kaapit, autotalli, ullakko, niin, koko talo käytiin läpi. Sen jälkeen alkoi jouluruokien valmistelut.
Kaikki piti tehdä käsin – sillit, kalaruoat, laatikot, salaatit, pullat ja kakut. Joulukuusikin tuli hakea itse metsästä, metsän omistajan kanssa sovitusta paikasta tietenkin.
Työmäärä joulukuussa oli varsin mittava. Mieheni ihmetteli usein, onko tässä mitään järkeä.
– Kyllä on. Joulu on vain kerran vuodessa, ja haluan luoda kaikille ikimuistoisen joulun.
Noista vuosista on jo aikaa. Olen edelleen meidän perheessämme ja suvussamme se, joka vastaa joulujärjestelyistä.
Olen pikkuhiljaa oppinut, että ihan kaikkea ei tarvitse tehdä itse.
Kuusi hankitaan kaupungilta, ja laatikot ostan nykyään Vamian ravintola Silveriasta. Olen rauhoittunut myös siivoamisen suhteen. Autotalli ja ullakko saavat nykyään olla rauhassa ennen joulua.
Jouluna 2024 kaikki valmistelut uhkasivat loppua lyhyeen, kun jalkapöytäni murtui kahdesta kohtaa ennen joulua.
Vaasan keskussairaalassa vietettyjen tuntien jälkeen jalkaan asennettiin polven korkuinen, sininen kipsi. Joulu lähestyi, ja jalka oli paketissa. Ei kovin hyvä yhdistelmä!
– Ota rennosti, nyt voit kerrankin nauttia joulusta, ei tarvitse rehkiä, minulle sanottiin.
Ymmärsin kyllä sen.
Mutta tosiasia on, että minä nautin siitä, kun minun ei tarvitse ottaa rennosti. Nautin joulukiireestä ja tekemisen ilosta. Olipa sitten kipsi jalassa tai ei.
Joulu tuli joulukuun 24. päivä, niin kuin aina ennenkin.
Ja sen opin, että sitä optimaalista joulusuunnitelmaa voi muokata, jopa muuttaa radikaalisti.
Ole armollinen itsellesi, älä aina yritä saavuttaa sitä täydellisyyttä, koska vähempikin riittää ja kelpaa. Sen opin, ja kiitos siitä kuuluu kipsille.
Tosin se kipsi olisi voinut olla punainen.
Kirjoittaja on Vamian rehtori.