Kolumni

Joskus on hyvä ra­vis­tel­la pe­rin­tei­tä

Priska Autio
Priska Autio
Kuva: Jarno Pellinen

Reilun kuukauden päästä vietettävä joulu on monelle tunteita herättävä juhlapyhä, johon kytkeytyy paljon odotuksia ja perinteitä. Siksi sen suunnittelu voi nostaa monessa perheessä pintaan erimielisyyksiä, mustasukkaisuutta ja pettymystä.

Uusperheessä näiden haastavien tunteiden merkitys voi korostua, kun suunnitelmiin vaikuttaa isompi määrä ihmisiä: sinun, minun ja meidän lapset, entiset ja nykyiset kumppanit, mahdolliset isovanhemmat ja muu suku. Ja tapaamissopimukseen kirjatut aikataulut.

Moni lapsi ja nuori viettää joulua vanhemmillaan vuorovuosin. Osalle kaksi kotia tarkoittaa kaksin verroin lahjoja ja tuplasti joulufiilistä. Toisilla mielessä on haikeus siitä, ettei voida olla kaikki yhdessä. Perheiden erilaiset perinteet voivat luoda lapselle tunteen siitä, että aina jotain puuttuu.

Aikuisten näkökulmasta vanhemmalle voi olla kipeä paikka, jos joulua ei saa jakaa lapsen kanssa. Ei ole tavatonta, että uusperheen joulua voivat värittää punaisten tonttujen ja joulukuusen kimalluksen lisäksi katkeruus, pettymys ja suru.

Voi tuntua epäreilulta, jos omat joulusuunnitelmat ovat kiinni exän aikatauluista. Voi turhauttaa, jos lapset eivät innostu jouluvalmisteluista, kun samat hommat on tehty toisessa kodissa jo kertaalleen. Koti voi tuntua tyhjältä, jos lapset ovat joulun poissa. Bonusvanhemman olo voi olla voimaton, jos kumppanin lapset määrittävät koko joulunvieton.

Toisaalta uusperheen joulu on valtava mahdollisuus. Kun ei ole valmiita raameja, joihin mukautua, voidaan luoda juuri oman perheen näköinen joulu. Kun ei voida enää tehdä niin kuin on aina ennen tehty, voidaan ottaa mukaan ne tärkeimmät asiat ja yhteiset jutut, joista muodostuu uusia perinteitä, avartaa omaa ajatusmaailmaa ja rakentaa jotain ainutlaatuista – omannäköistä.

Aina ensiperheessäkään ei tarvitse tehdä niin kuin on aina ennen tehty. Ei tarvitse noudattaa perinteitä, jotka kuormittavat enemmän kuin antavat. Joidenkin mielessä saattaa olla salaa toive ravistella tapaa viettää joulua. Jos sinäkin koet näin, tämä on merkki: tee se!

Sanotaan, että joulu on lasten juhla, mutta saa se olla aikuistenkin.

Lapsille jää nimittäin muistoihin tunnelma, eikä se, oliko pöydässä jokaista perinneherkkua tai saatiinko joulun to do -lista juostua läkähdyksissä läpi. Tuo muistoihin jäävä joulutunnelma lähtee meistä aikuisista.

Ja parhaat perinteet syntyvät luontevasti niistä asioista, joista aidosti nautitaan yhdessä.

Kirjoittaja on uusperheneuvoja ja LCF Life Coach®