Suuri osa Suomessa tehtävistä kotimaisista adoptioista saa alkunsa siitä, kun lapsen biologinen äiti ei ole tiennyt olevansa raskaana. Vasta raskauden loppuvaiheessa tai jopa synnytyksen käynnistyttyä nainen huomaa, missä tilanteessa hän on.
– Se on ihan totta. Tällaisen yleistyksen voi tehdä näistä tilanteista, sanoo Pelastakaa Lapset ry:n aluejohtaja Kristiina Mattinen .
Hän vastaa Pelastakaa Lapset ry:ssä kotimaisista adoptioista. Niillä tarkoitetaan tapauksia, joissa adoptoija ja adoptoitu lapsi ovat saman maan asukkaita.
Hänen mukaansa yllätysraskauksia tulee vastaan joka vuosi.
– Hän [äiti] hakeutuu terveydenhuoltoon, kun vatsakivut käyvät koviksi, ja sitten käy ilmi, että hän todella on synnyttämässä, Mattinen sanoo.
– Ihmisen mieli on kyllä mielenkiintoinen siinä mielessä, että se pystyy kieltämään tällaisen asian niin totaalisesti, että [ihminen] ei edes itse havaitse, mikä on tilanne, hän lisää.
Suomessa kotimaisten adoptioiden sijoituksia tehdään Pelastakaa Lapset ry:n viidessä aluetoimistossa. Jonkin verran sijoituksia tehdään myös kunnissa. Vuonna 2016 Valviran adoptiolupalautakunta antoi kotimaisen adoption päätöksiä 35. Kansainvälisen adoption päätöksiä lautakunta antoi 167. Perheen sisäiseen adoptioon adoptiolupaa ei tarvita.
Pelastakaa Lapset ry:n kautta kotimaisen adoption sijoituksia tehtiin viime vuonna 25. Ennen, kuin perhe on saanut adoptioneuvontaa ja adoptioluvan, lasta ei voi adoptioperheeseen sijoittaa.
Mattisen mukaan lapsen adoptoitavaksi antava nainen on tyypillisesti 18–25-vuotias, mutta ikähaarukan molemmilla puolilla on vaihtelua. Koska kotimaisia adoptioita tehdään Suomessa hyvin vähän, myös yleistysten tekeminen on vaikeaa, Mattinen huomauttaa.
– Sen yleistyksen kyllä voi hyvin tehdä, että raskaus on tullut täytenä yllätyksenä äidille, eikä hän ole esimerkiksi käynyt neuvolaseurannassa, Mattinen sanoo.
– On hyvin harvinaista, että kukaan heistä on käynyt neuvolaseurannassa, hän painottaa.
Mattisen mukaan usein vanhemmat myös itse kokevat, että he eivät ole vielä kypsiä vanhemmuuteen.
Kansainvälisiä adoptioita tehdään edelleen enemmän kuin kotimaisia adoptioita, vaikka maailmanlaajuisesti trendi on, että kansainväliset adoptiot vähenevät. Suomeen tuli kansainvälisen adoption kautta 58 lasta vuonna 2016. Vuonna 2014 lasten määrä oli 142, vuonna 2015 enää 93.
Mattinen katsoo, että yksi tekijä on lastensuojelun kehittyminen niissä maissa, jotka ovat tavallisesti luovuttaneet lapsia adoptioon.
– Ne eivät tarvitse kansainvälistä adoptiota enää siinä mitassa kuin ennen, hän sanoo.
Niin sanottu Haagin sopimus määrittää adoptioita. Sopimuksessa todetaan, että lapselle haetaan perhettä ensisijaisesti kotimaasta.
Suomessa toteutetaan kotimaisia adoptioita vain vanhempien tahtoon perustuvana adoptiona. Synnytyksen jälkeen vanhemmilla on kahdeksan viikon harkinta-aika, jonka aikana he eivät voi tehdä päätöstä lapsen adoptioon luovuttamisesta. Harkinta-aika koskee molempia vanhempia niissä tilanteissa, joissa lapsen isä on tiedossa ja tunnustanut isyytensä.
Nykylaki antaa mahdollisuuden myös sille, että biologisen vanhemmat voivat pitää yhteyttä lapseen.
Laura Myllymäki / Lännen Media
