Vanha sananlasku, jos ei heilaa helluntaina, niin ei koko kesänä, on varmasti monille tuttu.
Näin kolmenkympin kynnyksellä sanonta ei varmasti herätä parisuhteesta haaveilevissa ystävissäni hilpeyttä.
Olen itse onnekkaassa asemassa, sillä löysin heilani ennen kuin Tinderin kaltaiset deittisovellukset löytyivät lähes jokaisen sinkun kädenjatkeesta.
Ulkopuolelta katsottuna nuorten aikuisten deittailukulttuuri hirvittää, eikä maailmaan pitäisi rakentaa enää yhtäkään datakeskusta, jos niissä säilötään ja käsitellään myös vanhojen Tinder-matchien keskusteluhistoriaa.
Ymmärrän, että sosiaalinen media ja sovellukset ovat lisänneet mahdollisuuksia tutustua uusiin ihmisiin. Aidot ja merkitykselliset kohtaamiset tuntuvat kuitenkin olevan yhä harvemmassa.
Sovelluksissa ihmisistä syntyy valheellinen kuva. Oletuksena voi olla, että hyvä keskustelu jonkun kanssa viestii myös kiinnostuksesta nähdä kasvotusten.
Ja katin kontit sanon minä. Olen kuullut monien viikkojen yhtäjaksoisten keskusteluiden tyssäävän kuin seinään.
Deittisovelluksista näyttääkin tulleen keino etsiä validaatiota aitojen kohtaamisten sijaan. ”Olenko yhä kiinnostava ja haluttava”, mikä muu ajatus voisi johtaa toimintaan, jossa kolme kuukautta sitten kuihtunut keskustelu herätetään jälleen henkiin vain, että se voidaan kuopata taas uudestaan?
Sovelluksen kilahdus antaa nopean dopamiiniryöpyn. Myös kaikki muu käy hyvin nopeasti.
Minä ja ystäväni olemme joskus selailleet deittiprofiileja yhdessä. Hädin tuskin kerkeän lukemaan, kenen profiilista on kyse, kun sormi jo viuhahtaa ja edessä on uusi profiili.
En kuitenkaan väitä ystäviäni pinnallisiksi.
Käyttäydyn itse samalla tavalla TikTok-videoita selatessani. Tiedän jo ensimmäisten sekuntien kohdalla, kannattaako video katsoa loppuun – tai ainakin luulen tietäväni.
Molempien sovellusten toimintarakenteet opettavatkin aivoja huonoille tavoille.
On deittisovelluksista varmasti löytynyt jollekin jotain. Romantiikkaa ja rakkautta kun on nykyään niin monenlaista.
Omassa tuttavapiirissäni kumppanit ovat kuitenkin löytyneet lähes aina deittisovellusten ulkopuolelta. Jopa vaellusreitin varrelta on löytynyt potentiaalinen heila todennäköisemmin kuin Tinderistä.
Ehkä oman heilan löytymistä voisi sujuvoittaa tehokkaammin laajentamalla sosiaalista verkostoaan tosielämässä.
Muutama viikko sitten Maria Veitola iloitsikin somessaan, kuinka oli luonut uuden ystävyyssuhteen istumalla puiston penkillä tuntemattoman ihmisen viereen.
Jos sosiaaliset taidot ovat kunnossa, voi varmasti luottaa siihen, ettei tule syytetyksi ahdistelusta.
Sinkkujen onneksi vanhasta sanonnasta on myös versio, jos ei heilaa helluntaina, niin juhannuksena jono.
Mikäli jono löytyy kuitenkin deittisovelluksesta, kannattaa juhannustaikojen sijaan aikaa viettää esimerkiksi Pitkä-Perttilän kahvilassa, josta tässäkin lehdessä kerrotaan.
Ehkä kahvilan jonossa tapahtuu aito kohtaaminen, joka johdattelee kohti tulevaa kumppania.