Kuulin Joku Muun kuolemasta yli 20 vuotta sitten vieraillessani työasioissa eräässä tehtaassa. Yrityksessä oli yhteistuumin, paikallisesti sopien, päätetty tiedottaa tämän merkittävän ja lähes korvaamattomaksi käyneen henkilön poismenosta. Joku Muun kuolinilmoituksia oli ripustettu tehdashallin seinille ja varastohyllyjen päätyihin.
Joku Muu oli ollut kunnioitettu ja arvostettu työyhteisön jäsen. Hän oli ollut ilmoituksen mukaan yhtiön kantavia voimia jo vuosikymmeniä, tehden yhtiön hyväksi enemmän kuin hänen osalleen olisi kohtuudella kuulunut.
Hän oli ollut erittäin ahkera ja pidetty henkilö. Kun oli tarvittu kiireellistä apua jonkin projektin tai tehtävän onnistumiseksi, kaikki olivat varmoja, että Joku Muu menisi. Jos haettiin vapaaehtoisia, kaikki pitivät itsestään selvänä, että Joku Muu osallistuisi.
Tilanne oli muuttunut; kaikki tiesivät, että jatkossa, kun työtoveri tarvitsisi apua tai projekti lisävoimia ei voitaisi enää luottaa Joku Muun apuun, vaan olisi mentävä itse ”kehiin”.
Tämä tarina liittyy aikaan, jolloin yrityksissä tehtiin yhteisvoimin ja paikallisestikin sopien tulosta toimintaa kehittämällä ja tuottavuutta tehostamalla – tehtiin sakilla bisnestä, kuten tekniikan kunniatohtori Arno Saraste asian aikanaan ilmaisi.
Tuo tarina tuli mieleeni, kun kävelin eräänä aurinkoisena pakkaspäivänä pitkin Kasperin kävelyteitä. Lunta oli ryöpynnyt taivaalta muutaman päivän eikä hanki ollut ehtinyt saada tummaa noenkarvaista peitettä päälleen.
Valkoista maisemaa halkoivat tien varressa teräväpiirteiset hiihtoladut ja näkymä toi mieleen marenkikuorrutetun kakun. Ei ihme, että jollakin oli syntynyt halu ostaa jäätelöä, kun oli maisemaa katsonut. Oli upea päivä ja leppoisa keli!
Marenkikuorrutus mielessäni jatkoin matkaani, kunnes näin keskellä tietä lehmän kokoisen koiran vääntämän tortun. Oli tainnut koiran taluttajan ja koiran välillä olla liian lyhyt naru? Eihän koira luontojaan kikkaroitaan keskelle tietä väännä, vaan katsoo sekin mahdollisuuksien mukaan varjoisan paikan, jos vain mahdollista.
Tuon koiran omistaja ei nähtävästi ollut vieläkään kuullut, että Joku Muu on kuollut.
Anneli Manninen
Kaupunginvaltuutettu (ps)
Seinäjoki