”Ei useimmat valkoiset aikuiset osaa kohdata meitä maahanmuuttajia. Te jännitätte koko ajan ja kaikki aika menee siihen, että yritätte todistaa meille, ettette ole rasisteja”
Minä olen syyllistynyt tähän, uskon että aika moni muukin. Ei vain ulkomaalaistaustaisen kohdalla, vaan ylipäätään erilaisten ihmisten kohdalla. Emme pysty keskittymään ihmisen kohtaamiseen, koska energia kuluu erilaisuuden käsittelemiseen.
Yllä olevan lauseen sanoi Afrikasta kotoisin oleva nuori mies. Hän jatkoi vielä ”aikuiset tuomitsevat nopeasti valkoisten rasismin tummia kohtaan, mutta tummien rasismi valkoisia kohtaan lakaistaan maton alle.”
Vähemmistöjen rasismi valtaväestöä kohtaan on tabu, koska altavastaajan suunnalta tullessa sitä ei pidetä niin vakavana ilmiönä. Sekin, yhtä kaikki, lisää ennakkoluuloja, vähentää suvaitsevaisuuta ja luo vihan kierrettä.
Otsikossa väitän, että jokaisessa meissä on pieni rasisti. Se on luonnollista, koska kyseessä on pelko uutta ja tuntematonta kohtaan on sitten kyseessä ulkomaalainen, kehitysvammainen, eri värinen tai -uskontoinen, hassusti puhuva, homoseksuaali, transvestiitti tai toisen näköinen ihminen.
Paras keino hankkia tietoa ja lieventää ennakkoluuloja on tutustua erilaisiin ihmisiin ja laajentaa maailmankuvaansa. Opettele antamaan jokaiselle ihmiselle mahdollisuus ilman, että luokittelet häntä osaksi jotain ihmisryhmää tai keskityt vain siihen, miltä hän näyttää. Jokainen meistä on yksilö, joka ansaitsee reilun mahdollisuuden.
Kysyin supisuomalaiselta ystävältäni kokemuksia rasismista ja siitä, mikä toimii hyvin ennakkoluulojen vähentämisessä. Hän totesi näin:
”Poikani pelaa futisjoukkueessa, jossa on monia eri kansallisuuksia. Se on tehokasta rasisminvastasta toimintaa ja maahanmuuttajille hyvä tapa kotoutua. On ollut mukava huomata itsestä, kuinka ihonväriä ei enää näe, kun tutustuu näihin nuoriin futareihin ja heidän perheisiinsä.”
Laura Syväoja
päätoimittaja