Koulujen päättyessä monelle nuorelle alkaa odotettu kesä: Vapaus, valo ja mahdollisuus hengähtää.
Samaan aikaan liian monelle kesä merkitsee myös epävarmuutta, yksinäisyyttä ja huolta tulevasta. Siksi juuri nyt on oikea hetki pysähtyä kysymään, mitä nuorillemme oikeastaan kuuluu.
Maaliskuussa julkaistu Nuorisobarometri antoi pysäyttävän viestin. Niiden nuorten osuus, jotka suhtautuvat tulevaisuuteensa optimistisesti, on romahtanut lähes 20 prosenttiyksikköä. Tämä ei ole pelkkä tilastopoikkeama, vaan vakava hälytysmerkki.
Kun usko tulevaisuuteen horjuu, horjuu samalla koko yhteiskunnan perusta.
Ilkka-Pohjalaisessakin on nostettu esiin nuorten kasvava epävarmuus ja huoli tulevaisuudesta. Keskustelu kertoo siitä, ettei kyse ole yksittäisten nuorten kokemuksista, vaan laajemmasta yhteiskunnallisesta ilmiöstä, johon meidän kaikkien pitäisi suhtautua vakavasti.
Nuorten viesti on selvä. He kaipaavat turvallisuutta, mahdollisuuksia ja tunnetta siitä, ettei heidän huoliaan vähätellä.
Jokaisella nuorella on oikeus tuntea olevansa arvokas, hyväksytty ja kuultu. Tämä ei ole kaunis ajatus paperilla, vaan velvoite, joka koskee meitä kaikkia. Nuorten hyvinvointi ei ole vain heidän oma asiansa. Se on meidän kaikkien yhteinen.
Tutkimukset kertovat karua kieltä. Yhä useampi nuori kamppailee mielenterveyden haasteiden, työttömyyden ja ulkopuolisuuden kokemusten kanssa.
Joka 10. nuori kokee osallisuutensa erittäin heikoksi, ja joka 6. tuntee itsensä yksinäiseksi. Nämä luvut kertovat nuorista, jotka jäävät liian usein näkymättömiksi.
Silti toivoa on. Suurin osa nuorista kokee voimavaransa hyviksi. He puhuvat entistä enemmän vanhempiensa kanssa, ja opettajat ovat yhä kiinnostuneempia oppilaidensa hyvinvoinnista. Nämä ovat merkkejä siitä, että suuntaa voidaan muuttaa, mutta vain, jos toimimme ajoissa.
Kesän kynnyksellä meidän aikuisten vastuu korostuu. Nuori ei tarvitse täydellistä maailmaa, mutta hän tarvitsee ainakin yhden aikuisen, joka kysyy aidosti: Mitä sinulle kuuluu?
Pienet teot, kohtaamiset ja kuulluksi tuleminen voivat olla ratkaisevia.
Jokainen nuori ansaitsee ympärilleen aikuisia, jotka uskovat häneen myös silloin, kun hän itse epäilee tulevaisuuttaan.
Haluan itse olla mukana rakentamassa yhteiskuntaa, jossa nuori saa tukea, turvaa ja toivoa. Tätä työtä emme voi jättää yksittäisten ihmisten varaan.
Jokainen nuori on korvaamaton. Meillä ei ole varaa menettää yhtäkään.