Sähköinen, sosiaalinen ja perinteinen media ovat näinä epätietoisuuden ja epätiedon aikoina tulvillaan erilaisten tietoisuustaitojen markkinointia. Facebookista voi lukea jopa, että Helsingissä joissakin aivan tavallisissa lasten varhaiskasvatusryhmissä meditoidaan nykyään kahdesti päivässä.
Meditoinnista ja sen johdannaisesta mindfulnessistä on tullut muotivillityksiä. Kaupallisimmillaan niitä markkinoidaan kuin poppakonsteja. Ne ovat olevinaan nopeita reittejä onneen ja mielenrauhaan.
Asiantuntijat ovat ilmiöstä huolissaan.
Edellyttää pitkäjännitteisyyttä
Kouluttajapsykoterapeutti ja työterveyspsykologi Arto Pietikäinen pitää mindfulnessiä varteenotettavana psykologisena työvälineenä esimerkiksi masennuksen hoidossa. Se edellyttää harjoittajaltaan kuitenkin pitkäjännitteisyyttä ja säännöllisyyttä. Helposta prosessista ei ole kyse. Omien vaikeiden ajatusten, tunteiden ja kipujen kohtaaminen on ihmiselle rankka paikka.
Siihen verrattuina esimerkiksi työpaikkojen mindfulness-iltapäivät ja aikakauslehtien meditaatiovinkit tuntuvat melkoiselta hattaralta. Pietikäisen mielestä ne ovat omiaan synnyttämään harhakuvia helposta oikoteistä.
Samoilla linjoilla on itsekin säännöllisesti meditoiva aivotutkija Mona Moisala . Hänen mukaansa kaupalliset ulottuvuudet nakertavat hyödyllisten harjoitteiden arvostusta ja uskottavuutta.
"Mukana uskonnollista hömppää"
Dosentti Markku Myllykangas menee kritiikissään vielä huomattavasti pitemmälle. Hän luonnehtii meditaatiota lähinnä bisnekseksi, jonka varjolla ihmisille luvataan ummet ja lammet.
– Mukana on uskonnollista hömppää, mystiikkaa ja heppoisia vakuutteluja tautien paranemisesta, Myllykangas arvostelee.
Meditointia harjoittaville ja kehuville kavereilleen dosentti on tuumannut pyörtävänsä sanansa heti, kun tulee vakuuttuneeksi harjoitteiden hyödyllisyydestä.
– Samaa pätee homeopatiaan. Muutan kantani heti, jos sen positiivisista terveysvaikutuksista tulee näyttöä, eli en koskaan, tuumaa uskomushoitojen armottomana kriitikkona tunnettu Myllykangas.
ILARI TAPIO / LÄNNEN MEDIA