Brysselin pommi-iskujen jälkeen moni meistä kysyy: missä seuraavaksi? Pariisin iskuista ehti kulua nelisen kuukautta.
Eri viranomaisarvioiden mukaan ääri-islamistinen Isis on kouluttanut Lähi-idässä ja mahdollisesti entisen Neuvostoliiton alueella 400–600 taistelijaa, jotka toivovat kylvävänsä tuhoa ympäriinsä. Jatkoa varmasti seuraa.
Uskonnollisen vihan saarnaajat kiertävät ympäriinsä ja saavat nuoria muslimeita pauloihinsa. Samaan aikaan eurooppalaiset käpertyvät itseensä ja syyttävät omaa kotouttamispolitiikkaansa.
Osa toisen ja kolmannen sukupolven maahanmuuttajista on kateissa identiteettinsä kanssa. Heidän vanhempansa ja isovanhempansa tulivat Eurooppaan työtä tekemään. Nuorisosta osa hakee tyydytyksensä jostakin aivan muusta kuin sujuvasta arjesta.
Kotouttaminen on jo sanana ongelma. Verrokiksi voi ottaa Yhdysvallat, jossa on ollut varsin rauhallista 2001 World Trade Centerin iskujen jälkeen. Yhdysvalloissa ei ketään juuri kotouteta. Valinta on maahanmuuttajan itsensä. Joko muutat maahan ja pärjäät tai et pärjää. Valtio ei edes väitä olevansa sinusta vastuussa.
Eurooppalaiset kuvittelevat, että hyvinvointivaltio tasoittelee terroristikandidaattien särmät. Voi käydä päinvastoin. Hyvinvoinnista tulee nuorten silmissä heikkoutta. Sosiaalihuollon huolestuneille virkailijoille naureskellaan, vaikka ilmainen raha kyllä kelpaa. On coolimpaa ottaa Kalašhnikov käteensä ja lentää uskonsoturiksi Syyriaan.
Köyhyyttä on liian helppo syyttää hirmuteoista. On nähty, että radikalisoituneet muslimit saattavat olla myös hyvinvoivia, keskiluokkaisten perheiden vesoja, jotka ovat saaneet paljon asuinmaastaan ja joilla ei luulisi olevan mitään länsimaisuutta vastaan.
Vihan ideologia on kiinni päänsisäisistä asioista eikä niinkään vatsan kurnimisesta.
Isis näyttäytyy tyylikkäänä radikalisoituneen musliminuorison silmissä. Terroristit näyttävät mieluusti länsimaisuuttaan: Nike-tennareita, rap-artisteilta tuttuja vaateparsia, ghettomuotia. Isis tahtoo sanoa, että voit elää ihailtua elämää vallankumoustaistelijana ilman, että sinun täytyy luopua elämän mukavuuksista.
Isis on saanut liian ison osan nuorisosta uskomaan ”viiden tähden jihadiinsa”, pyhän sodan luksukseen. Maailmantuhosta on tullut populaarikulttuuria samaan tyyliin kuin vaikkapa Lady Gaga tai One Direction.
Me eurooppalaiset haluamme ajatella, että järki, ihmisoikeudet ja länsimaiset arvot voittavat lopussa. Entä jos se on toiveajattelua?
Entä jos tyynenä pysyminen ei kitkekään ongelmia? Entä jos tämä tosiaan on sivilisaatioiden törmäys, kuten kiistelty amerikkalainen politiikan tutkija Samuel Huntington (1927–2008) kirjoitti kirjassaan Kulttuurien kamppailu ja uusi maailmanjärjestys (1996)?
Radikaalimuslimit kokevat kaiken kyseenalaistavan läntisen arvotyhjiön vastenmielisenä. Sama arvotyhjiö tekee lännestä kyvyttömän ääri-ilmiöitä vastaan. Saivartelemme sanoista, kun toiset toimivat.
Länsimainen vapaus ei menesty omalla painollaan, vaan vaatii eurooppalaisilta uhrauksia ja päättäväisyyttä. Muslimiyhteisöltä pitää puolestaan vaatia nykyistä paljon näkyvämpiä toimia islamismia vastaan. Eurooppalaisten arvojen puolustaminen vaatii yhteisöllistä lujuutta. Arvojen vahvuus testataan, kun kamppailu raakalaisia vastaan jatkuu.
TONI VILJANMAA
toni.viljanmaa@i-mediat.fi Twitter: @TSViljanmaa