Ukrainalaiskirjailija Jevhenija Kuznjetsova hymyilee ja kehuu kohteliaasti kaikkea: säätä, Helsingin arkkitehtuuria, ihmisiä ja jopa hotellin suodatinkahvia. Kirjailija on joissain haastatteluissa kuvannut itseään vetäytyväksi ja introvertiksi, mutta moisesta ei kauniina myöhäissyksyn päivänä ole merkkiäkään.
Tai sitten kyseessä on valokuvantarkasta ihmiskuvauksesta ja hersyvästä dialogista tunnetun tekstinikkarin keino saada haastattelija avautumaan. Kuznjetsova tunnustaakin avoimesti olevansa intohimoinen elämän ja ihmisten tarkkailija.
– Jos minun pitäisi määritellä jollain tavalla oma genreni, sanoisin että kirjoitan elämän palasista. Tarkkailen ihmisiä samalla tavalla kuin jotkut tarkkailevat lintuja, kirjailija selittää.
– Minulle ihmiset ovat kiinnostavinta, mitä elämässä on. Seuraan, miten he puhuvat toisilleen, millaisia suhteita heidän välilleen muodostuu ja miten nämä suhteet kehittyvät, Kuznjetsova jatkaa.
Kuznjetsovan värikylläinen maailma tuli laajemmin lukijoiden tietoisuuteen viime vuonna, kun hänen Ukrainassa vuonna 2021 ilmestynyt toinen romaaninsa Kysykää Mialta päätyi ensin yleisradioyhtiö BBC:n uusien ukrainalaiskirjojen palkintoehdokkaaksi ja sen jälkeen vielä viime vuonna ehdolle Euroopan unionin kirjallisuuspalkinnon saajaksi.
Kysykää Mialta on mustan huumorin sävyttämä tarina neljän sukupolven naisista, jotka yhdessä herättävät maalla sijaitsevan ränsistyneen talon henkiin. Vaikka teos on kirjoitettu ennen kuin Venäjä hyökkäsi laajamittaisesti Ukrainaan, rehevän vuoropuhelun lomasta pilkistivät jo tuolloin ajoittain raskaat teemat.
Miesluolasta majataloksi
Helsinkiin Kuznjetsovan on tuonut hänen kolmas romaaninsa, Tikapuut. Kirjassa nuori ukrainalaismies Tolik on viimein saanut ostettua Espanjan Aurinkorannikolta talon ja haaveilee järjestävänsä sen upeaksi miesluolaksi flippereineen, jättitelevisioineen ja led-valaistuine jääkaappeineen.
Sitten Venäjä hyökkää Ukrainaan ja Tolikin luokse pöllähtää pakoon koko suku: äiti, yksijalkainen setä, sisko, siskon masentunut ystävä ja vaihtoehtohoitoihin hurahtanut täti lemmikkeineen. Tolikin talon suihkulähteeseen istutetaan tomaatteja, setä rynkyttää yökaudet flipperiä kellarissa ja Tolik joutuu lopulta hankkimaan tikkaat, jotta pääsisi edes joskus livahtamaan ainoaan enää käytössään olevaan talon huoneeseen joutumatta alituisen kysymys- ja utelutulvan kohteeksi.
Kuznjetsovan omassakin elämässä oli samanlaisia kaikuja hänen kirjoittaessaan Tikapuita. Barcelonan lähellä Espanjassa asuvan kirjailijan elämä mullistui täysin.
– Se oli kamalaa aikaa: sota oli alkanut, mieheni sisar ja veljenpoikani asuivat meillä, olin kahdeksannella kuukaudella raskaana. Myöhemmin minulla oli vastasyntynyt lapsi ja talo täynnä ihmisiä, vanhempamme tulivat ja menivät, elämämme oli pelkkää kaaosta.
– Vaikka omaa tilaa ei juuri ollut, onnistuin jotenkin jossain talon nurkassa kirjoittamaan tämän kirjan. Ehkäpä kirjoittaminen muodosti minulle minun tikapuuni: se oli tapani paeta hetkeksi.
Vahvat naiset
Sekä Tikapuissa että Kysykää Miassa tapahtumien keskiössä ovat naiset. Miesten roolina on lähinnä korjailla asioita, tehdä lapsia ja olla yleisesti eksyksissä omassa elämässään.
Kusnjetsovan mukaan vahvat naiset ovat löytäneet tiensä hänen teoksiinsa hänen oman taustansa vuoksi.
– Se ei ole tarkoituksellista. Kasvoin sellaisessa ilmapiirissä, jossa ei ollut paljon vahvoja miehiä. Ukrainassa monet miehet eivät selvinneet henkisesti 1990-luvun kriiseistä. Siksi isoäidit ja äidit olivat perheiden päitä.
Tikapuiden naishahmot ovat tällaisia vahvoja naisia. He tietävät mitä tehdä ja miten selvitä, toisin kuin Tolik ja tämän setä Anatoli Stepanovits.
– Naiset osaavat sopeutua: he ovat aina osanneet sopeutua, koska heidän on ollut pakko tehdä niin, Kusnjetsova painottaa.
Vaikka Tolik ei olekaan mikään sankari, hän on alati itseään soimaavana, epävarmana ja omaa paikkaansa etsivänä syvästi inhimillinen hahmo, jolla on klassisen romaanihenkilön hyvä sydän.
– En ole sotilas, joten en kuvaa sotaa sillä tavalla. Kuvaan sitä ja sen vaikutuksia tavallisten ihmisten kautta, tunteiden ja vuoropuhelun kautta.
Mutta eikö myös Tolik ole tavallaan sankari majoittaessaan perheensä ja yrittäessään kaikin tavoin selvittää, mikä olisi hänen paikkansa Ukrainan sotaponnisteluissa?
– Tavallaan kyllä. Mutta silti syyllisyys kalvaa häntä koko ajan, kuten niin monia ukrainalaisia miehiä, jotka eivät ole rintamalla.
Maaginen ovi toiseen maailmaan
Kusnjetsovan mukaan kirjoittaminen on hänelle elämäntapa.
– Kirjoittamisen avulla yritän ymmärtää todellisuutta, jäsentää sitä.
Itse kirjoittamistapahtumaa hän kuvailee tietyllä tavalla maagiseksi.
– On ikään kuin minulle äkkiä avautuisi ovi näiden ihmisten maailmaan ja pääsisin osaksi heidän elämäänsä. Voin seurata sitä niin kauan kuin ovi on auki, mutta kun he sulkevat sen, tarina on kerrottu.
– Monet ovat kysyneet minulta, enkö voisi kirjoittaa jatkoa Kysykää Mialta -teokseen ja kertoa, mitä henkilöille tapahtui. En kuitenkaan voi, vaikka se kaupallisesti olisikin ehkä järkevää, koska teos oli hyvin suosittu Ukrainassa. Ovi on kuitenkin kiinni, ja minusta olisi hyvin epämukavaa yrittää avata sitä.
Kusnjetsova on aikaisemmin lupaillut, että tulossa saattaisi olla myös teos, jossa Ukrainan sota ei ole läsnä lainkaan. Nyt hän ei enää ole asiasta varma.
– Politiikka on aina osa elämää. En usko, että pystyisin mitenkään tällä hetkellä kirjoittamaan niin, ettei sota olisi läsnä tekstissä.
Kusnjetsovan mukaan Ukrainassa kaikki eivät ole suhtautuneet Tolikin hahmoon myötämielisesti. Heidän mukaansa maassa, joka on sodassa, pitäisi kirjoittaa sankareista, heistä jotka ovat valmiit uhraaman elämänsä Ukrainan puolesta.
– Mutta minä en kirjoita sankareista, vaan tavallisista ihmisistä. Heillä on vikansa, kuten kaikilla meistä. Mutta siinä elämän palasessa, jota minä pääsen seuraamaan, he voivat olla oman elämänsä sankareita.
-----
Jevhenija Kuznjetsovan teos Tikapuut on ilmestynyt suomeksi Aula & Con kustantamana. Sen on suomentanut Eero Balk.
