Ihmisoikeudet takaavat kaikille yhdenvertaisen aseman. Oikeudet kuuluvat jokaiselle ihmiselle niin kauan kuin ne ovat sanoina paperilla.
Jos lapsen oikeus oppimiseen ja hyvään elämään ei toteudu, on eri asia, vetoaako ihmisoikeuksiin vanhempi vai viranomainen.
Neuropsykiatrisesti oireilevan lapsen perhe voi joutua taistelemaan oireilevan lapsensa oikeuksien puolesta koko koulupolun ajan.
Lapsen oikeus oppimiseen ja hyvään elämään muuttuu todeksi vasta, kun lastensuojelu esittää sen kotia vastaan.
Äkkiseltään voisi kuvitella, että lastensuojelu olisi vaikeassa tilanteessa lapsen ja perheen rinnalla vaatimassa vastahakoisia kouluja tukemaan nepsylasta, kun lapsi on vähällä palaa loppuun.
Nimestä päätellen voisi myös kuvitella, että lastensuojelu olisi perheen ja lapsen rinnalla varmistamassa, että hyvinvointialue toteuttaa kotisivuillaan keikkuvat kauniit, strategiset hoitopolkunsa myös neurokirjolla olevien henkilöiden kohdalla.
Nimi ei ole enne lastensuojelussa.
Jos sairaanhoito jättää nepsylapsen hoidon alusta saakka pelkkien lääkkeiden varaan, se ei haittaa lastensuojelua. Hyvinvointialue voi rauhassa jatkaa olemattomien strategioidensa ja hoitopolkujensa piirtelyä.
Jos koulu ei toteuta opetusvelvollisuuttaan, vaan säästää rahaa, unohtaa lupauksensa etsiä nepsyvalmentajan eläköityneen tilalle ja unohtaa koulussa olevan erityisluokan ja sen, että se sijaitsee lapsen lähikoulussa, se ei haittaa lastensuojelua.
Rehtorit voivat rauhassa evätä potentiaaliselta koulupudokkaalta ennaltaehkäisyyn tarkoitettuja, valtakunnallisia opetuksen tukipalveluja ("Mikä Valtteri? Kyseessähän on vain yksi lapsi, ja lapsen pitäisi käydä koulua saadakseen tukea").
Opettaja voi rauhassa sulkea luokan oven nepsylapsen nenän edessä ja sanoa: "Tää on mun luokka, täällä on mun säännöt. Mun ei oo pakko muuttaa mitään".
Opetusvastuu voidaan siirtää koululta vanhemmalle hyvässä yhteisymmärryksessä, koska se toimii puhumattomalla lapsella.
Mutta kun lapsen vanhempi sairastuu, nouseekin koulu takajaloilleen. Opetusta ei tapahdu, lapsen oikeus oppimiseen ei toteudu. Tässä vaiheessa lastensuojelu herää: Jestas, lapsen oikeus oppimiseen ei toteudu!
Jos edes lastensuojelu ei suojele lapsia ja nuoria näitä epäkohtia vastaan, yhteiskunta tekee avustettua itsemurhaa. Hinnan tästä kaikesta maksaa lapsi ja nuori, jonka elämää ja ihmisoikeuksia yhteiskunta halveksii rahaan vedoten.