Suomalaista huippu-urheilua viedään keskustelevampaan suuntaan. Olympiakomitean uusi huippu-urheilujohtaja Janne Hänninen ja naisten maastohiihtomaajoukkueen vastuuvalmentaja Reijo Jylhä korostivat dialogin merkitystä, kun he puhuivat urheilijoiden tukiverkoston yhteistyöstä 100 päivää Milano-Cortinaan -tilaisuudessa.
Hänninen puhui Jylhän tapaan halusta auttaa urheilijaa ja tukea olemassa olevan verkoston työtä.
– Ainoa agendani on halu auttaa suomalaista huippu-urheilua, Hänninen korosti STT:n haastattelussa keskiviikkona Helsingissä.
– Minulla ei ole mitään sellaista tarvetta, että juuri minä saisin päättää, miten asioissa edetään. Keskustellaan, nostetaan kissa pöydälle ja paras idea voittaa.
Hänninen ja Jylhä kokevat, että toimivan vuoropuhelun kautta löytyy parempia ratkaisuja kuin ne, joihin kukaan keskenään kykenisi.
Ei sovi sotkea
Hännisen työt alkavat vanhaan tukijärjestelmään perustuen.
– Milano-Cortina menee vanhoilla höyryillä, Hänninen totesi helmikuun talvikisoista.
– Urheilijat ovat valmistautuneet kisoihin vuosien ajan, joten minä lähden siitä, etten tässä vaiheessa sotke mitään. En puutu aiemmin sovittuihin toimintatapoihin enkä -malleihin mitenkään. Tämä menee juuri kuten on aiemmin sovittu.
Hännisellä on ensi vaiheessa tukijan rooli.
– Mutta totta kai olen sitten päätöksissä mukana, jos lajeilta tulee tarvetta muutoksiin, Hänninen jatkoi.
Milano-Cortinan tavoitteista Hänninen ei halunnut puhua, kun kilpailukausi ei ole useimmissa lajeissa vielä alkanut. Tukijan roolissa hän haluaa tässä vaiheessa lähinnä rohkaista urheilijoita. Hän määritti olympialaiset urheilijan näkökulmasta mahdollisuudeksi.
– Ei kannata pelätä epäonnistumista, vaan ottaa asenne, että minulla tai meillä on mahdollisuus onnistua siellä. Kilpailu sitten kertoo, toteutuuko se vai ei, Hänninen totesi.
Asiat puhumalla halki
Hänninen osallistui pikaluistelijana olympialaisiin kolmesti ja työskenteli myöhemmin pikaluistelussa maajoukkueen päävalmentajana. Hännistä tuntevat kuvaavat häntä "no bullshit -tyypiksi" ja "viimeisen päälle huippu-urheiluihmiseksi".
Hänninen tunnistaa arvioista itsensä.
– Olen aika suora, mutta omasta mielestäni objektiivinen toimija. Tykkään puhua asiat niin kuin ne ovat. Sitä voi silti olla kohtelias ja kunnioittaa toisia ihmisiä. Ei tässä ole mistään huutokilpailusta kyse, Hänninen selvitti toimintatapaansa.
Mitään isompia törmäyksiä hän ei ole uudessa tehtävässään vielä kokenut.
– Meillä on ollut Pariisin olympialaisten jälkeen aikamoinen myllerrys suomalaisessa huippu-urheilussa, mutta olemme alkaneet tehdä näitä juttuja hirveän hyvässä yhteistyössä asiantuntijaryhmien ja ministeriön (opetus- ja kulttuuriministeriö) kanssa. Myös vastaanotto lajeilta on ollut hyvin positiivinen, Hänninen vakuutti.
– Jossain asioissa odotin pahempaa.
Jatkossa ministeriön kautta tuettavien urheilijoiden määrä pienenee, mutta samalla tuen piiriin pääsevien urheilijoiden tuki kasvaa. Vastaava priorisointi koskee myös tukiverkostossa työskentelevien ihmisten ajankäyttöä ja toimintaympäristön tukea.
– Tällainen priorisointi on pakko tehdä, eikä se ole minun idea, Hänninen muistutti.
– Mitään kauheaa muutosvastarintaa tässä asiassa ei ole näkynyt, mutta varmaan se tulee jossain kohtaa.
