Taidegraafikko Janika Herlevi on tuttu vaasalaistaiteilija, jonka teoksia on nähty monissa eri yhteyksissä. Nyt hän kuitenkin pitää ensimmäisen yksityisnäyttelynsä kotikaupungissaan, Makers’ Galleryssa Kirkkopuistikolla.
Hänellä oli näyttelyyn tehtynä kolmekin suunnitelmaa, mutta aiemmat kariutuivat, kun tekniikka ei lopulta soveltunut niihin tai sopivaa materiaalia ei saanut.
Harmillista, mutta toisaalta tapahtunut sopi näyttelyn teemaan, muutokseen.
– Joutuu hyväksymään sen, että asiat menevät niin kuin ne menevät. Pitää lähestyä asiaa toisesta kulmasta.
Teosten takana on suuritöinen, monivaiheinen prosessi. Herlevi on kuvannut analogiselle filmille materiaalia. Hän pysäyttää filmin yksittäisiksi ruuduiksi, joita hän sitten työstää taidegrafiikan menetelmin paperille. Sen jälkeen hän on animoinut vedokset takaisin analogiselle filmille.
Näyttelyssä on kaksi teoskokonaisuutta: projisoitu teos Coal (Hiili) sekä nauhamaisista taidegrafiikan vedoksista koostuva Ni Santas, Ni Putas.
Hippiresidenssissä Coloradossa
Molemmat teokset saivat alkunsa residenssissä Coloradossa vuonna 2018.
– Se oli mielenkiintoista aikaa olla USA:ssa. Olin pienessä vanhassa hiilikaivoskaupungissa, jossa moni oli menettänyt työnsä.
Herlevi löysi residenssin netistä.
– Se oli oikea "hippiresidenssi" ja osoittautui tosi kivaksi paikaksi. Asuin pienessä vinossa tönössä, jossa oli puulämmitys, Herlevi kertoo.
Herlevi kuvasi residenssissä paljon 8mm analogisella filmikameralla, ja tiesi jo silloin, että käyttää materiaalia tavalla tai toisella hyödyksi taidegrafiikassaan.
Herlevin vierailun aikaan Yhdysvalloissa järjestettiin aktiivisesti naisten marsseja. Sellaiseen Herlevikin osallistui muiden residenssitaiteilijoiden kanssa.
"Ni Santas Ni Putas" oli suosittu iskulause marssijoiden kylteissä: ”Ei pyhimyksiä, ei huoria – vaan naisia”.
Marssit ilmensivät hidasta muutosta.
– Välillä otetaan myös takapakkia. Näitäkin asioita on pitänyt vielä käydä huutamassa mielenosoituksissa.
Teokset ovat toisissaan kiinni nauhamaisesti, ja niitä yhdistää punainen viiva.
– Se symboloi minulle huomioväriä. Se alleviivaa asiaa ja muistuttaa, että välillä pitää älähtää.
Hiiliä syövä lohikäärme
Projisoitu teos Coal sai alkunsa, kun Herlevi oli kylässä residenssin työntekijän luona. Selvisi, että hän lämmitti vetoista asuntoaan hiilellä, sillä sähkö tulisi liian kalliiksi.
– Talon kellarissa oli ”lohikäärme”, jota hän syötti päivittäin. Kuvasin häntä lapioimassa hiiliä uuniin, se oli jotenkin niin graafinen näky, mustaa ja valkoista.
Muutoksen hitauteen on helppo turhautua.
– Voi tuntua, että mikään ei muutu. Ei ehkä yhden ihmisen perspektiivissä, mutta muutosta kyllä tapahtuu, kun katsoo vähän pidemmällä aikavälillä.
Janika Herlevi on työskennellyt vuoden ajan Etelä-Pohjanmaan kulttuurirahaston tuella.
– Se on rauhoittanut, kun ei ole tarvinnut säntäillä sinne tänne, opettamaan ja projekteihin. Tämä on ollut hedelmällistä aikaa ja taiteellista kasvamista. Minulla on ollut kasvukipuja grafiikan kanssa, mutta analoginen filmi on avannut uusia ovia siihen
Herlevi työskentelee omalla pikkuruisella työhuoneella Kasarmialueella sekä Vaasan taidegraafikoiden työpajalla Stallissa.
Näyttely Ni Santas Ni Putas Makers' Galleryssa 20.2. saakka
