Kevään vaalitulokseen sopeutuminen vaikuttaa olevan tänä vuonna oppositiopuolueille liian vaikeaa. Yllättävää on ollut se, että kevään aikana käyty puolueiden välinen kiivas keskustelu hallituksen muodostamisen jälkeen käynnistyikin uudelleen entistä kiivaampana ja jopa sotaisana. Miksi näin?
Keskustelu on ollut avointa, mutta ei toisia ihmisiä arvostavaa. Eikö kansanedustajien tulisi näyttää hyvää esimerkkiä äänestäjille, kuinka ymmärrystä lisäävää ja yhteistyötä rakentavaa viestintää tulee toteuttaa?
Olemme tarkasti seuranneet kaikki vaalikeskustelut ja uuden hallituksen palautekeskustelut. Laajan kokemus- ja tutkimustiedon perusteella ihmettelemme, miksi keskusteluilmapiirin on annettu luisua sotaisaksi ja ihmisarvoa loukkaavaksi. Sen jälkeen, kun uusi hallitus nimettiin presidentin esittelyssä, alkoi opposition julkea ja asiattomalta vaikuttava kritiikkikeskustelu. Vaikutti siltä kuin uusi hallitus ei olisikaan asian mukaisesti nimetty tehtäväänsä hoitamaan.
Kritiikki kohdistui pääosiltaan perussuomalaisiin ja aivan erikoisesti valtiovarainministeri Riikka Purraan, joka oli vaalien ylivoimainen ääniharava. Myös hallituksen puheenjohtaja Petteri Orpo on opposition taholta asetettu epäreiluun asemaan vaikeuttamaan Suomen talouden saattamista nousuun.
Kun opposition varsin julkisesti ja asiattomasti esitetty kritiikki perustui kaiken lisäksi vanhojen asioiden ”kaivelupolitiikkaan”, voidaan syyttely tulkita poliittiseksi häirinnäksi ja kiusaamiseksi.
Ihmeteltävää on myös toimittajien myötämielisyys opposition häirintää kohtaan.
Suomen hallituksen toiminta ei tällaisen painostuksen vallitessa voi olla sopuisaa ja yhteistyökykyistä. Presidentti ehdokas Alexander Stubb onkin todennut, että Suomen pääongelmat painottuvat sisäisiin yhteistyöongelmiin.
Sotaisan ja solvaavan ilmapiirin vallitessa oppositiolle voi esittää kysymyksen: Onko oppositio toimintakyinen vai ”eteneekö sekin ontuen”, kuten SDP:n tuore puheenjohtaja Antti Lindtman totesi hallituksen etenevän? Tutkimusten mukaan konfliktit laajenevat erilaisissa yhteisöissä, koska ihmiset haluavat puhua pahaa ja juoruilla toisistaan. Tällöin yhteisöissä voidaan tiedostamattomasti toimia joka päivä pahan puhumisen kulttuurissa.
Toivomme, että hallituksen ja kansanedustajien vuorovaikutustyyliin saadaan jatkossa selkeä parannus! Mukaan pitäisi saada myös ”oppositiopuolueena” esiintynyt Ruotsalainen kansanpuolue ja etenkin puolueen puheenjohtaja. Edellä mainittuja riitelykeskusteluja on äänestäjienkin kannalta erittäin epämiellyttävää katsella.
Vielä erään hyvin tunnetun professorin pohdintaa tällaisessa tilanteessa: ”Ongelman ratkaisu ei ole mikään ongelma. Ongelman havaitseminen sen sijaan on jo melkoinen ongelma ja erityisesti silloin, kun itse olemme tuo ongelma.”
Rauhaan ja sopuun uskovat
Timo Pehrman
FT, sovittelija
Vantaa
Vesa Vaaranmaa
toimitusjohtaja, eläkeläinen
Seinäjoki