Perinteinen Wasa Footballcup oli jälleen suuri menestys, kun yhteensä noin 400 joukkuetta valtasi Vaasan seudun kentät.
Cupin yli 1 200 peliä olivat melkoinen voimannäyte turnauksen organisaatiolta, talkoovoimilta ja vapaaehtoisilta, jotka selvisivät urakasta loistavasti.
Turnauksen sydän on ehdottomasti upea Monitoimiviheriö. Valtakunnallisesti ja kansainvälisestikin ainutlaatuinen tapahtuma-areena tarjosi samaan aikaan yli 20 jalkapallokenttää pelejä varten.
Alue ja turnauksen järjestelyt ovat kehittyneet valtavasti tapahtuman historiassa. Parhaiten tapahtuman onnistuminen paistoi iloisten junioreiden ilmeistä sekä tukijoukkojen pääosin positiivisesta kannustamisesta.
Tyytyväinen voi olla myös vaasalainen liike-elämä, kun 4 700 futisjunnua valtasi taustajoukkoineen kaupungin ja käytti seudun palveluita hyväkseen.
Muistan vielä hyvin, kuinka alle 10-vuotias Tim Sparv aikoinaan kunnostautui puolen kentän kanuunapotkuillaan Oravaisten joukkueessa.
Mieleeni on myös jäänyt se, kuinka Ylen nykyinen jalkapalloasiantuntija Hanna Ruohomaa pelasi Euran Pallon poikajoukkueessa muita kahta vuotta nuorempana tyttönä ja dominoi täysin kentällä.
Samoin FC Sportin legendaarisessa 1994 syntyneiden ikäluokassa pelasi johtotähtenä nykyinen Helmareiden runkopelaaja Ria Öling.
Mielenkiinnolla jäädään seuraamaan, keitä ovat tämän vuoden turnauksen tulevat sparvit ja ölingit.
Turnaus jätti kehittämisen varaa. Tässä sormi ei osoita tapahtuman organisaatiota, vaan tämän kolumnin nimen mukaisesti – kentän laidalle!
Päätöspäivänä sunnuntaina seurasin tapahtumaa, kun 11-vuotiaiden tyttöjen peli eteni rangaistuspotkukilpailuun. Tyylipisteet eivät kovin korkealle nousseet Virkiän tukijoukkoja kohtaan siinä hetkessä, kun vastustajajoukkueen rankkarinvetäjä ampui laukauksensa maalin ohi.
Itkevä, epäonnistunut tyttöpelaaja jähmettyi surullisena paikalleen. Tilanne sai aikaan samassa valtavan ilakoinnin ja huutometelin Lapuan kannustajien puolelta.
Muistutan tässä turnauksen tärkeimmästä iskulauseesta: Lapset pelaavat.
Kestopuheenaihe on myös tuomarit ja nuoret pelinohjaajat. Aiheessa on menty takavuosista parempaan suuntaan, mutta edelleen erityisesti nuoret tuomarinalut saavat kohtuutonta kritiikkiä kentän laidalta.
Iso, kansainvälinen turnaus on heillekin suuri kokemus ja oppimisen alusta. Tuomarit ovat monessa lajissa katoava luonnonvara. Ilman heitä Footballcupin kaltaista turnausta ei voitaisi edes järjestää.
Wasa Footballcupissa on mahtavaa nähdä vuosittain tuttuja kasvoja, joita ei muualla kohtaa. Hieno yhteisöllisyys näkyy niin pelaajissa kuin katsojissa.
Vaasan turnaus täyttää pian 40 vuotta. Historian alussa moni peli pysähtyi täysin, kun läheisellä junaradalla liikkui juna.
Nykyään sitä ei enää tapahdu, joten eteenpäin mennään cupin ihan jokaisella osa-alueella!