Lähi-idän sodan aiheuttaman energiakriisin myötä pohditaan keinoja polttonesteiden hinnan alentamiseksi. Se onkin tarpeen, sillä hinnat ovat ylittäneet sietokyvyn. Me SKAL-yhdistyksessä olemme esittäneet jakeluvelvoitteen tuntuvaa alennusta.
Keskustelu jakeluvelvoitteen alentamisesta jumiutuu usein vastakkainasetteluun, jossa uusiutuvia polttoaineita tuottavat yritykset ja niiden edustajat varoittavat investointiympäristön heikkenemisestä.
Toisaalta me kuljetus- ja logistiikka-alalla puolestamme kerromme konkreettisesti suorastaan hätähuudoista polttoainekustannusten karatessa käsistä.
Molemmissa näkökulmissa on perää. Tässä keskustelussa unohtuu kuitenkin usein se, että Suomi ei elä pelkästään uusiutuvaa dieseliä tuottavista muutamista yrityksistä.
Lisäksi valtaosa uusiutuvasta raaka-aineista, aivan kuten fossiilisista, tuodaan ulkomailta. Uusiutuvien polttoaineiden kotimainen raaka-ainetuotanto on vähäistä suhteessa dieselin kulutukseen. Jalostusta meillä toki tehdään paljon.
Suomessa on kymmeniätuhansia yrityksiä, joiden tuotantoon, palveluihin ja kilpailukykyyn myös maailmanmarkkinoilla vaikuttavat kohtuuhintaiset kuljetukset. Nämä yritykset sijoittuvat Suomessa eri puolille maata, ja niiden toiminnalle logistiikkakustannuksilla on iso merkitys.
Korkea jakeluvelvoitteen taso näkyy suoraan dieselin hinnassa. Alalla ollaan valmiita maksamaan päästövähennyksistä, mutta juuri nyt, näiden energiahintojen vallitessa, jakeluvelvoitteen alentaminen on oikea keino Suomen pitämiseksi liikkeellä. Se ei heikennä julkista taloutta, vaan lisää verotuloja.
Kuljetuskustannusten kasvu uhkaa Suomen kilpailukykyä ja vie mahdollisuuksia houkutella investointeja maahan. Tämä ei lopulta niinkään koske kuljetusyrityksiä, vaan tilanteesta kärsivät teollisuus, kauppa ja lukuisat PK-yritykset.
Toisaalta uusiutuvia polttoaineita valmistavat toimijat muistuttavat, että jakeluvelvoite on ollut keskeinen investointien ajuri. Heidän mukaansa sen alentaminen loisi epävarmuutta ja hidastaisi heidän aikomiaan investointihankkeita.
Nämä ovat tärkeitä huolia. Kaikki energiasektorin investoinnit ovat Suomelle tärkeitä, ja niiden tekeminen edellyttää ennustettavaa politiikkaa. Kaikkeen yritystoimintaan liittyy aina poliittinen riski.
Päätöksenteko ei voi perustua vain energia-alan harvojen yritysten näkökulmaan. Suomi on logistisesti haastava maa, jossa merentakaisuus, pitkät etäisyydet ja viennin korostunut rooli tekevät kuljetuskustannuksista yhden talouden kivijalan.
Tavaraliikenteen energiankulutuksesta 97 prosenttia on dieseliä. Todellisia vaihtoehtoja sille ei laajamittaisesti vielä ole. Sähköön siirtymistä raskaassa liikenteessä hidastaa toistaiseksi akkutekniikka, latausinfran vähäisyys ja rekkojen hinta. Kun polttoaineen hinta jatkaa nousuaan, vaikutukset ulottuvat kuluttajahintoihin, yritysten sijaintipäätöksiin ja viime kädessä työpaikkoihin.
Siksi jakeluvelvoitetta koskevia päätöksiä ei pidä tehdä vain harvojen ehdoilla. Jakeluvelvoitteen täyttämiseksi tuotannon soisi olevan enemmän kotimaista, jotta sen keinon hyväksyttävyys kansalaistenkin mielestä olisi parempi. Ympäristön kannalta raaka-aineen kuljettaminen maailman ääristä on ristiriitaista. Biokaasussa meillä on omavaraisuutta.
Pitkällä aikavälillä vastakkainasettelun lopettamiseen tarvitaan ratkaisuja, jotka turvaavat sekä ihmisten ja tavaroitten liikkumisen että uusiutuvan energian investointien jatkumisen.
Juuri nyt jakeluvelvoitteen tuntuva alentaminen on kuitenkin ainoa ratkaisu. Ei siksi, että uusiutuvien investoinnit olisivat vähempiarvoisia, vaan siksi, että koko suomalainen yritystoiminta tarvitsee hengähdystauon kohtuuttomien logistiikkakulujen keskellä.
Pidetään yritykset ja työ Suomessa. Ja Suomi liikkeessä.