Vaasalainen Jaana Rantamäki, 47, taisteli vuosia lihavuuden kanssa ennen kuin hakeutui lihavuusleikkaukseen.
– Olen ollut vauvasta lähtien pullukka, painoin syntyessäni 4,5 kiloa. Olin koko lapsuuteni ylipainoinen ja minua kiusattiin koulussakin sen vuoksi.
Rantamäki on laihduttanut useasti, mutta kilot ovat aina palanneet takaisin.
– Jos laihduttamani kilot laskee yhteen, minua ei pitäisi olla edes olemassa.
Kaksi vuotta sitten Rantamäki väsyi taistelemaan painonsa kanssa ja hakeutui terveyskeskuslääkärin puheille. Hän kaipasi apua painonhallintaan.
– Olin seurannut kaveriani, joka oli käynyt tässä leikkauksessa ja mietin, olisiko minullakin mahdollisuus päästä siihen.
Ihmisillä on Rantamäen mukaan usein väärä käsitys siitä, että laihdutusleikkaukseen päästäkseen pitää olla "järkyttävän lihava".
– Se pitäisi unohtaa. Minä heräsin tähän ajatukseen, kun minulla todettiin alkava kakkostyypin diabetes ja uniapnea.
Säännöllinen syöminen on kaiken a ja o
Rantamäki ei tiedä tarkkaan paljonko painoi, kun varasi ajan lääkärille, mutta tammikuussa 2022 lääkäri mittasi hänen painokseen 107 kiloa. Lokakuussa leikkaukseen mennessään hän painoi 87 kiloa.
Nyt leikkauksesta on kulunut hieman yli vuosi, ja Rantamäki sanoo sen olleen hänen elämänsä paras päätös. Hän korostaa, että elämäntapojaan pitää muuttaa jo ennen leikkausta, jos haluaa onnistua painonpudotuksessa.
– Itse olin henkisesti todella kovilla, kun muokkasin elämäntapojani, joilla en ollut onnistunut pitämään painoani kurissa.
Rantamäki opetteli syömään viisi kertaa päivässä. Säännöllinen syöminen on avain pysyvään painonhallintaan.
– On ihmisiä, jotka eivät laihdu leikkauksella tai heiltä lähtee vain muutama kilo. Se on itsestä kiinni.
Rantamäen leikkauksesta on nyt vuosi aikaa ja painoa on tippunut yhteensä lähes 50 kiloa. Vyötärön ympärys on pienentynyt 37 sentillä.
– Painoni oli alimmillaan 60 kiloa, nyt se pyörii 62-63 kilon hujakoilla. Sanotaan, että vuoden päästä leikkauksesta paino nousee noin viisi kiloa ja sitten se tasaantuu.
"Kärsin aluksi annoskateudesta"
Ihmiset kuvittelevat Rantamäen mukaan, että leikkauksen jälkeen ei tarvitse tehdä enää mitään.
– Se on ihan höpöhöpöä. Painoaan pitää hallita elämänsä loppuun asti. Nyt pystyn jo syömään aika isoja annoksia, ja jos en osaisi säännöstellä tai tehdä oikeita valintoja, painoni lähtisi nousemaan.
Halu auttaa muita samojen asioiden kanssa painiskelevia sai Rantamäen hakeutumaan kokemusasiantuntijakoulutukseen.
– Monelle leikkausta suunnittelevalle tekisi hyvää saada keskustella jonkun leikatun kanssa, jolta saisi suoraan kysellä asioita.
Kokemusasiantuntija voi muun muassa hälventää leikkaukseen liittyviä pelkoja ja väärinkäsityksiä.
Vaikka Rantamäen leikkaus meni hyvin ja hän toipui nopeasti, kärsi hän leikkauksen jälkeen jonkin aikaa "annoskateudesta".
– Katsoin vierestä, kun perheenjäsenet lappoivat lautaselleen ruokaa. Minua ahdisti katsoa omaa onnetonta annostani.
Ahdistus meni ohi, mutta Rantamäki sanoo tehneensä sen eteen itsensä kanssa töitä.
– Koin sen aika rajusti, mutta päätin, etten voi olla kateellinen siitä, mitä toiset syövät. Keskityin omaan polkuuni.
Diabetes kuriin leikkauksella
Rantamäki on kasvatettu syömään lautanen tyhjäksi. Ruoan jättäminen lautaselle oli "maailmanloppu". Aluksi häntä ahdistikin jättää ruokaa lautaselle.
– Sekin meni ohi. Nykyään vain tarjoilija on hieman hämmentynyt, kun hän hakee lähes täyden lautasen pois ja minä kehun ruokaa, Rantamäki nauraa.
Suurin ja tärkein leikkauksen tuoma muutos on Rantamäen mukaan terveyden parantuminen.
– Pääsin eroon kakkostyypin diabeteksesta tai ainakin se on nyt kurissa. Jaksan nykyään enemmän ja painonhallinnan myötä masennuksenikin on paremmin hallinnassa.
Hän sanoo pärjäävänsä nykyään paremmin myös sairastamansa Ehlers-Danlosin (EDS) oireyhtymän kanssa. Sairaus aiheuttaa fyysisessä rasituksessa hänelle kiputiloja, joista palautuminen on usein hidasta.
Vaikka Rantamäki sanoo elämän olevan leikkauksen jälkeen monella tapaa aiempaa parempaa, laahaa mieli perässä.
– Edelleen peilistä vilahtelee välillä norsu. Niissä fiiliksissä yleensä julkaisen sosiaaliseen mediaan ennen ja jälkeen -kuvia. Niillä muistutan itselleni, kuinka paljon olen laihtunut.
Hän kertoo saavansa paljon positiivista palautetta, joka aiheuttaa hieman ristiriitaisen olon.
– Kuulen usein ihmettelyä, mitä minulle on tapahtunut, kun näytän niin hyvältä. Se tuntuu tietenkin hyvältä, mutta samalla mietin, enkö aiemmin näyttänyt. Pitikö minun laihtua melkein 50 kiloa ennen kuin näytän hyvältä.
"Suomessa ei edes leikattaisi sen kokoisia"
Rantamäki kertoo saaneensa myös paljon ihmettelyä leikkaukseen menostaan. Monien mielestä hän ei ollut leikkauksen tarpeessa.
– Jenkeistä tuputetaan sarjoja, joissa leikataan sairaalloisen ylipainoisia ihmisiä. Suomessa ei edes leikattaisi sen kokoisia.
Hän uskoo, että ihmettelyn taustalla on tietämättömyys. Ihmiset eivät Rantamäen mukaan aina ymmärrä, että jo 10 kilon ylipaino voi sairastuttaa esimerkiksi diabetekseen. Hän korostaa kuitenkin, että lihavuusleikkaus ei ole oikotie onneen.
– Leikkaus on radikaali toimenpide, eikä kukaan lähde sinne heppoisin perustein. Suomessa ei edes leikattaisi, jos siihen ei ole aihetta.
Ihmiset eivät Rantamäen mukaan aina ymmärrä koko prosessia, jonka lihavuusleikkaukseen pääsevä käy läpi.
– Ei leikkauksesta herätä laihana. Leikkaus ei auta, jos ei muuta omia elämäntapojaan.
Osa ihmisistä ihmettelee myös, miksi ylipainoinen ei vain syö vähemmän ja laihduta siten.
– Sitä olen kokeillut monta kertaa ja tämä on ensimmäinen kerta, kun olen näinkin kauan saanut pidettyä ylipainon poissa. Ilman leikkausta en olisi tähän pystynyt. Leikkaus on tukitoimenpide pysyvään painonhallintaan.
Tupakointi estää leikkaukseen pääsyn
Vaasan keskussairaalan gastrokirurgi Risto Juusela tekee kerran viikossa lihavuusleikkauksia, yleensä useamman päivässä.
– Noin 80 prosenttia niistä on mahalaukun ohitusleikkauksia ja loput mahalaukun kavennusleikkauksia.
Ennen leikkausta potilas on tavallisesti neljästä kuuteen viikkoon ENE-dieetillä eli erittäin niukkaenergisellä dieetillä. Tavoitteena on, että potilas tiputtaa painostaa noin viisi prosenttia ennen leikkausta.
– Pienikin painonpudotus vähentää tehokkaasti vatsaontelon sisäistä rasvaa.
Hän korostaa, että ilman tehokasta viimeistelydieettiä leikkausta ei välttämättä ole teknisesti mahdollista suorittaa onnistuneesti ja turvallisesti.
Potilaalta edellytetään myös tupakoimattomuutta, sillä se vähentää leikkauksen jälkeisiä komplikaatioita.
Mitä leikkauksen onnistuminen vaatii leikatulta?
– Hyvää motivaatiota ja pitkäaikaista sitoutumista terveelliseen elämäntapamuutokseen. Leikkaus ei ole mikään taikatemppu, vaan ikään kuin kävelykeppi elämän ikäiselle vaellukselle.
Hän lisää, että leikkaukseen tulevat ovat jo itse tehneet kaikkensa ja leikkaus on viimeinen oljenkorsi.
– Leikkauksen jälkeen valtaosa saa käytännössä elämänsä takaisin.
Leikkauksella lähtee keskimäärin 60 prosenttia ylipainosta
Kuinka moni leikkaus epäonnistuu eli leikattu ei laihdu?
– Noin viidenneksellä leikatuista ylipaino vähenee alle 50 prosenttia, mitä pidetään joissain tutkimuksissa epäonnistumisena.
Osa leikatuista lihoo myöhemmin takaisin lähtöpainoonsa, mutta Juusela ei näe sitä pelkkänä epäonnistumisena.
– Ilman leikkausta he olisivat lihoneet vielä huomattavasti enemmän. Tiivistetysti sanottuna leikkaus auttaa kaikkia.
Vaikeaan lihavuuteen pitää Juuselan mukaan suhtautua monitekijäisenä, kroonisena sairautena.
– Osa tästä niin sanotusta epäonnistujaryhmästä hyötyy lääkehoidosta ja pienelle osalle voidaan harkita myös kirurgisia lisäratkaisuja.
Leikkauksella lähtee keskimäärin 60 prosenttia ylipainosta. Yksilöiden välinen vaihtelu on Juuselan mukaan suurta.
– Tämä koskee sekä painonlaskun nopeutta että pitkäaikaistulosta.
Keille lihavuusleikkaukset on tarkoitettu?
– Hiljattain kansainvälisiä suosituksia hivenen löysättiin, mikä on oikea suunta. Lihavuusleikkausta voidaan nykyään harkita henkilölle, jonka painoindeksi (BMI) ylittää 35. Jos hänellä on lihavuuteen liittyviä liitännäissairauksia, riittää BMI 30.
Aiemmin vaadittiin, että painoindeksi on yli 40. Henkilön pitää lisäksi olla motivoitunut. Motivoituneisuutta arvioidaan muun muassa henkilön laihdutushistorialla.
– Jos hän on pystynyt aikaisemmin laihduttamaan, voi ajatella, että hän pystyy sitoutumaan elämäntapamuutoksiin, kunhan saa siihen apua, Juusela toteaa.
– Jos ihminen ei ole koskaan tehnyt asian eteen mitään, ei voi olettaa, että taikoisimme hänet leikkauksella terveeksi, hän lisää.
"Ihminen on paljon muutakin kuin pelkkä painonsa"
Lihavuuden hoitoon pitäisi Juuselan mukaan hakeutua ajoissa. Jos paino ehtii kiivetä sairaalloisiin lukemiin eli painoindeksi on yli 40, ei henkilöä enää auta pysyvästi muu kuin leikkaus.
– Sairaalloisesti lihavan henkilön piiskaaminen laihduttamaan on sama kuin tarjoaisi sydäninfarktipotilaalle käypähoitona vihreää teetä.
Mitkä asiat voivat estää leikkaukseen pääsyn?
– Hoitamaton alkoholismi tai muu päihdeongelma, hoitamaton ahmimishäiriö tai jokin muu vaikea psyykkinen sairaus, joka haittaa hoitoon sitoutumista, Juusela luettelee.
Mielialaongelmat helpottavat usein laihtumisen myötä, mutta joskus voimakkaasti muuttunut kehonkuva voi olla leikatulle kova pala. Vaasan seudulla ei tällä hetkellä ole Juuselan mukaan riittäviä resursseja psyykkisen tuen tarpeeseen.
– Oma muuttuva peilikuva saattaa ahdistaa. Eikä sekään välttämättä tunnu kivalta, kun muut onnittelevat laihtumisesta. Mikä oikeus meillä on arvioida toisiamme kehon ulkomuodon perusteella? Ihminen on paljon muutakin kuin pelkkä painonsa.
Ovatko leikatut aina tyytyväisiä?
– En ole vielä tavannut henkilöä, joka olisi katunut leikkaukseen lähtöään.
