Satelliittien ja maanpäällisten havaintojen ja mittausten avulla on huomattu lopunkin jään olevan hupenemassa. Se on konkreettinen merkki ilmaston lämpenemisestä. Ihminen itse tehostaa sitä nyt päästöillään, joita syntyy toiminnasta, jolla pyritään pitämään hyvinvointia ja jatkuvaa talouskasvua yllä.
Onneksi koko maapalloa ajatellen on niin, että lämpötila nousee pohjoisessa enemmän kuin päiväntasaajan seuduilla. Lämpötila tasaantuu.
Suomelle se on hyvä asia, koska kasvukausi pitenee ja energian kulutus lämmitykseen vähenee. Elintarvike- ja energiahuoltovarmuudet paranevat.
Luonnon ennallaan pitäminen ei tietysti onnistu, koska se edellyttäisi ilmaston lämpenemisen estämisen. Siihen ihmiskunta ei näköjään kykene. Pitää siis varautua korjaamaan aina sään ääri-ilmiöiden aiheuttamat vauriot.
Kasvuvyöhykkeet siirtyvät pohjoisempaan tuoden mukanaan meillekin uusia luonnonkasveja ja -eläimiä. Ne ovat nyt meille vieraslajeja, mutta eivät enää tuleville sukupolville.
Risteyttämällä tai suoraan geenejä muunnellen on ihminen jalostanut kasveja ja eläimiä itselleen hyödyllisemmiksi. Kasveja myös vain katseltaviksi. Puutarhamyymälät myyvät sitten näitä vieraslajeja taimina ja siemeninä.
EU:n ekosysteemien ennallistamisasetus on mahdoton toteuttaa. Luonnolle on ominaista jatkuva muutos ilman lämpenemistäkin. Villikasvit ja -eläimet kamppailevat siitä elintilasta, jonka ihminen on jättänyt ja jättää niille elämiseen tai korjaa sellaiseksi.
Tietysti myös itse ihmiset alkavat kamppailla enenevässä määrin elintilastaan, kun kuivuus vie elinmahdollisuudet nykyisiltä asuinalueilta.
Kuivuus haittaa jo Välimeren pohjoisrannalla maaviljelystä ja metsät tuppaavat palaa käsistä.
Edellinen ihmisen itselleen päästöillään aiheuttama ilmastouhka oli otsonikato. Otsoni rajoittaa elämää uhkaavan UV-säteilyn pääsyä maahan. Ihmiskunta reagoi varsin nopeasti tähän uhkaan lopettamalla otsonikatoa aiheuttavat päästöt.
Markus E. Myllymäki
Vaasa