Ilkka-Pohjalaisen tekstaripalstalla on ollut Seinäjoen kaupunginteatterin Jääkärin morsian -esitystä ihailevia kirjoituksia. Sanoma on ollut, että esitys on totuudenmukainen.
Kävin itse katsomassa esityksen kuukausi sitten. Ennen esityksen alkua ohjaaja, teatterinjohtaja Juha Luukkonen piti ryhmällemme vartin monologin vihasta eri aikoina. Sen piti oleman esityksen kantava teema.
Esityksen jälkeen kysyin itseltäni ja kaveriltani, mikä oli esityksen punainen lanka, tarinan ydin. Parin päivän jälkeen se minulle selkeni.
Ydin oli, että punaisten teloitukset keväällä 1918 Nurmon Paukanevalla olivat jääkärien syy. Vihalle, joka Suomessa itsenäistymisemme aikaan vallitsi, näytelmä löysi syyllisen.
Esityksessä oli keskeistä Paukanevalla seisova, puhuva pää ja toisaalta kahdeksan jääkärihahmoa tepastelemassa näyttämöllä.
Näytelmän ydin on historiaton.
Paukanevan murhenäytelmälle, vihalle, pitää hakea alkua vähintään Mommilan murhista marraskuulta 1917, jolloin muun muassa Alfred Kordelin surmattiin. Aseellinen selvittely tapahtui venäläisten matruusien ja suojeluskuntalaisten välillä.
Meille eteläpohjalaisille tällainen jää muistiin, koska täällähän itsenäisyystaistelut venäläisten riisumiseksi aseista saivat alkunsa pari kuukautta Mommilan jälkeen.
Vauhtia vihalle voi hakea myös tammikuun viimeiseltä päivältä 1918 Kangasalan Suinulasta, jossa ammuttiin parikymmentä antautunutta suojeluskuntalaista.
Vihan kylvö Suomessa alkoi kuukausia ennen kuin jääkärit rantautuivat Vaasaan helmikuun lopulla 1918. He eivät kylväneet sitä vihaa, joka sittemmin johti Paukanevan murhenäytelmään.
Sanottakoon sekin totuus, että valkoinen osapuoli olisi kuitenkin voinut tehdä paljon enemmän estääkseen sisällissodan jälkeisen murhenäytelmän. Mommilasta ja Suinulasta alkanut vihan kylvö kantoi hedelmää.
Jos Jääkärin morsiamen käsikirjoituksen sovittaja ja ohjaaja Luukkonen olisi halunnut oikeasti kuvata vihan kylvöä maassamme, olisi itsenäisyystapahtumiamme edeltänyt aika tarjonnut kosolti mahdollisuuksia aikaansaada hyvä ja tasapuolinen tarina näytelmän punaiseksi langaksi.
Nyt sen torpedoi käsikirjoittajan asennevamma. Näytelmästä tulikin meidän aikamme vihapuhe. Ei näytelmän nimen lupaama kertomus rakkaustarinasta itsenäisyytemme aamunkoitteessa.
Nolla tähteä!