Jokin tai joku saa meidät jo pienenä innostumaan jostain asiasta tai henkilöstä. Se saa meidät viettämään sen parissa loputtomia tunteja ikinä kyllästymättä, valittamatta tai ikinä väsymättä.
Se on hieno fiilis, joka kantaa ja antaa meille sisältöä, energiaa ja kokemuksen, että elämme ja tunnemme. Jotkut voivat etsiä sitä koko elämän. Jotkut löytävät sen läheltä, helposti ja jopa monta kertaa.
Nykymaailmassa se on helppoa ja se tapahtuu monesti ja monessa muodossa. Se on yksi peukalon pyyhkäisy, se on uusi julkistus puhelimenvalmistajalta, se on autojen kevätnäyttely, se on lenkkarin retromalli, se on laulu, joka koskettaa juuri mua ja mun elämää.
Kaiken täytyy tuntua ja kaikki täytyy tuntua heti, välittömästi ja koko ajan. Haemme siitä kiksiä, sitä fiilistä, sitä kokemusta, jonka saimme silloin kerran. Haluamme enemmän, useammin ja voimakkaammin. Ja ainoastaan siksi, koska tiedämme, että se pystyy antamaan tämän kaiken.
Välillä otamme sen myös itsestäänselvyytenä. Välillä voimme pahoinpidellä, kiristää tai lahjoa sillä. Ja ainoastaan siksi, että tiedämme, että se pystyy siihen.
Mutta elämässä päivistämme valitettavasti (onneksi) suurin osa on semmoisia, kun se ei tunnu miltään ja tuntuu, ettei se ole läsnä. Saman vanhan toistoa ja tottumista. Sitä samaa vanhaa rataa.
Uusi auto ei tuoksu enää uudelta. Harjoituksissa tehdään taas samoja asioita. Parisuhteessa aistimme tylsyvät ja emme näe ja koe sitä jotakin, jonka näimme ja koimme silloin ennen.
Ajaudumme mahdollisesti kierteeseen, että etsimme kadonnutta sitä jotain koko ajan. Ja syy, miksi etsimme sitä jotakin on, koska tiedämme, että se pystyy antamaan sen meille. Ja se pystyy antamaan sen niin vahvasti.
Mutta se on siellä ja läsnä. Se on siellä, kun mietimme, jaksammeko nousta sängystä uuteen harjoituspäivään. Se on läsnä joka treenissä. Se on siellä millimolekyyleissä ja sykeseurannassa. Se on maitohapossa, joka jyllää reisissä. Se on jokaisessa valmentajan ohjeessa ja kritiikissä.
Se on rakkaus.
Rakkaus on suomen kielen hienoimpia sanoja: vahva r-kirjain alussa, lyhyt ja karismaattinen ulkonäkö, painotus hienosti molemmilla tavuilla ja pehmeä lopetus. Sisältö ja merkitys kaiken kattava ja selittävä.
Ja tietysti rakkaudesta lajiin. Voittamisen jälkeinen kuolemattomuudentunne ja euforia. Häviämisen jälkeinen alemmuudentunne ja häpeä. Se vie meitä eteenpäin voiton jälkeen, kun palaamme harjoituksiin ja alamme kevyin askelin etsiä taas uudestaan sitä fiilistä ja kokemusta. Se vie myös meitä eteenpäin, kun häviön jälkeen palaamme harjoituksiin ja aloitamme väsyneenä rakentamisen uudestaan. Ihan niin kuin silloin joskus, kun koimme sen voimakkaimmin. Ihan niin kuin silloin, kun emme väsyneet tai kyseenalaistaneet touhun mielekkyyttä. Vain pelasimme ja pelasimme.
Rakkaus on rauhaa. Rakkaus on arkipäivää. Rakkaus on rutiinia. Rakkaus on tylsyyttä. Rakkaus on se sama tuoksu aviopuolisossa. Rakkaus on se hikipisara, jonka urheilija vuodattaa tylsänä treenipäivänä rakkaudesta lajiin.
Ja se on se! Kaikista suurin…
Simo Valakari
Kirjoittaja on SJK:n päävalmentaja.