Halutako äidiksi vai elääkö lapsettomana? Mannerheimin Lastensuojeluliiton (MLL) vanhemmuutta pohtiville tarkoitetussa palvelussa on havaittu, että erityisesti 30–39-vuotiaiden keskuudessa yhä useampi puntaroi itsellistä äitiyttä.
Haluanko vanhemmaksi -palvelu julkaistiin maaliskuussa 2021, ja sen kautta vanhemmuuden mahdollisuutta puntaroivat ovat voineet käydä anonyymisti nettikirjeenvaihtoa ammattilaisten kanssa pohdinnoistaan. Palvelun asiantuntija Heini Björk kertoo, että noin kaksi ja puoli vuotta sitten itsellisen äitiyden mahdollisuus alkoi nousta esiin selkeästi entistä useammin.
Valtaosa asiaa pohtivista on lähempänä neljää- kuin kolmeakymmentä.
– Monet yhteyttä ottavat tuovat esiin, että aika alkaa loppua. Jos sopivaa parisuhdetta ei ole ja halu saada lapsi on vahva, itsellinen äitiys tulee sitä kautta vaihtoehdoksi, Björk sanoo.
Joillakuilla pitkä parisuhde on päättynyt lähimenneisyydessä, ja osa ei ole välttämättä koskaan seurustellut. Jotkut toivovat edelleen parisuhdetta, mutta eivät aikapaineen vuoksi voi jäädä odottelemaan, kun taas jotkut kertovat, ettei parisuhde kuulu suunnitelmiin lainkaan.
Aikapaine näkyy myös hedelmöityshoidoissa. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) ennakkotiedot osoittavat, että hedelmöitys- ja lahjasoluhoitojen määrä nousi vuonna 2025 korkeammaksi kuin koskaan ennen, ja yhdeksi syyksi THL kertoi lasten hankinnan lykkäämisen.
Konkreettista pohdintaa
Björkin mukaan itsellistä äitiyttä harkitsevien mietteet ovat yleisesti hyvin vastuullisia ja keskittyvät lapsen etuun. Aiheet ovat pitkälti samoja kuin parisuhteessa olevien viesteissä, mutta esimerkiksi oman jaksamisen miettiminen korostuu, kun lapseen liittyviä huolia ei voi jakaa toisen aikuisen kanssa.
– Pohdinta on tosi konkreettista. Yhteyttä ottavat monet sellaiset, jotka kaipaavat realistista hahmotusta ja ymmärrystä siitä, miten muut ovat selvinneet vanhemmuudesta yksin ja miten käytännön asiat sujuvat.
Esille nousevat myös oma taloudellinen tila ja oma terveys. Björk sanoo monen miettivän muun muassa sukurasitteita ja lapselle mahdollisesti periytyviä sairauksia.
Osa kaipaa tukea käsitelläkseen surua, joka ydinperhehaaveen toteutumattomuudesta syntyy. Joissakin tapauksissa syy aiemman parisuhteen päättymiseen voi olla juuri se, ettei lapsihaave ollut yhteinen.
– On iso päätös, jääkö odottelemaan hyvää parisuhdetta, jossa kumppani jakaa lapsihaaveen, vai lähteekö vaikkapa kiireen vuoksi hankkimaan lasta itsenäisesti hakeutumalla hedelmöityshoitoihin, Björk kertoo.
Yksin jääminen pelottaa
Itsellistä äitiyttä pohtiville erityistä on huoli siitä, paheksuvatko tai tuomitsevatko ihmiset valintaa hankkia lapsi yksin. Erityisen suuren huolesta tekee, että lähipiiriltä toivotaan myös konkreettista tukea omaan vanhemmuuteen: Björk kertoo, että tukiverkoston rooli on usein merkittävä, kun ihmiset pohtivat lapsihaavettaan.
Toinen pelko on mahdollinen paheksunta ja huono kohtelu terveydenhuollossa, sosiaalipalveluissa tai neuvolassa.
– Jotkut pelkäävät jäävänsä yhteiskunnassa yksin, Björk sanoo.
Ne, jotka toivovat elämäänsä parisuhdetta, saattavat miettiä, onko uuden kumppanin tapaaminen itsellisenä vanhempana realistista.
– Moni tuo esiin huolen siitä, että meneekö lapsen myötä mahdollisuus parisuhteeseen tulevaisuudessa.
