Israelin hallitus puoltaa Gazan kaistan vähittäistä liittämistä Israeliin ja seuraa tarkasti kansainvälistä ilmapiiriä arvioidakseen, millaisia seurauksia liittämistoimilla olisi. Näin arvioivat STT:n haastattelemat asiantuntijat. Heidän mukaansa Israelin hallitus pyrkii etenemään liittämispolitiikassa niin pitkälle kuin kansainvälinen yhteisö sallii.
Israelilaislehti Haaretz uutisoi alkuviikosta, että Israelin pääministerin Benjamin Netanjahun odotetaan esittävän turvallisuuskabinetilleen suunnitelman, jossa Gazan osia alettaisiin liittää Israeliin.
Suunnitelman mukaan Israel antaisi äärijärjestö Hamasille vain päiviä aikaa aselevon hyväksymiseen. Muuten Israel alkaisi vähitellen liittää Gazan alueita itseensä, lopulta koko Gazan.
Väitöskirjatutkija Bruno Jäntti Helsingin yliopistosta pitää Haaretzin tietoja uskottavina. Hänen mukaansa kyse on jatkumosta kehitykselle, jossa Israelin puoluepolitiikka on vuosi vuodelta liikkunut kohti palestiinalaisalueiden osittaista tai kokonaisvaltaista liittämistä Israeliin.
Jäntti kuvailee suunnitelmia reunamerkintänä keskustelussa, jota maan hallituspuolueiden sisällä on käyty jo pitkään.
– Kyse ei ole mistään järisyttävästä käänteestä, Jäntti kuvailee liittämissuunnitelmia.
Aluetieteen apulaisprofessori Mikko Joronen Tampereen yliopistosta näkee uutisoinnin asiasta nostavan esiin myös Israelin sisäisiä jakolinjoja.
Nähtävissä on Israelin liberaalin ja vasemmistosiiven pyrkimys erottautua laajentumispolitiikkaa vahvasti ajavasta messiaanisesta oikeistosta. Hän näkee uutisoinnin osana laajempaa jatkumoa, johon liittyvät israelilaisten ihmisoikeusjärjestöjen viimeaikaiset ulostulot ja niiden syytökset siitä, että Israel suorittaa kansanmurhaa Gazassa.
Puheet ovat konkretisoituneet
Joronen korostaa, että Israelin laajenemispyrkimykset eivät ole viimeaikainen kehitys. Pyrkimykset tuhota Gazan infrastruktuuri, pakkosiirtää mahdollisimman suuri osa kaistan väestöstä ja liittää alueita Israeliin ovat olleet näkyvillä Israelin ministerien ja kansanedustajien puheissa jo ainakin vuoden 2023 eskalaatiosta lähtien.
Tavoitteet on esitetty selkeästi, toistuvasti ja Jorosen mukaan osin varsin häikäilemättömästi. Kansainvälisen tuomioistuimen ICJ:n mukaan Gaza on olennainen osa palestiinalaisalueiden kokonaisuutta.
Haaretzin mukaan Netanjahun suunnitelman taustalla on tämän pyrkimys pitää hallituksensa rivit koossa. Erityisesti Netanjahu pyrkii lehden mukaan pitämään hallituksessa äärioikeistolaisen valtiovarainministerin Bezalel Smotrichin.
Smotrichin johtama puolue on vastustanut hallituksen hiljattaista päätöstä päästää enemmän apua Gazaan. Israelin pommittaman alueen nälkäkriisi on viime aikoina pahentunut jyrkästi.
Jorosen mukaan kyse ei ole ainoastaan siitä, että Netanjahu miellyttäisi hallituksensa oikeistosiipeä. Kehitys on ollut pidemmän aikaa ilmassa. Kuluvan vuoden keväällä Netanjahu sanoi, että Israel aikoo ottaa haltuunsa Gazan kaistan kokonaisuudessaan.
Mahdollisuutena Länsirannan tyylinen malli
Vielä vuoden 2024 alussa oli asiantuntijoiden mukaan epäselvää, kuinka pitkälle Israel voisi Gazan liittämistavoitteitaan toteuttaa ja mihin kansainvälinen yhteisö mahdollisesti vetäisi rajan. Israelin puheet ovat sittemmin konkretisoituneet.
Jorosen mukaan olosuhteet etenkin Yhdysvaltain presidentti Donald Trumpin valtaan paluun myötä ovat olleet sellaiset, että Israel on melko vapaasti voinut jatkaa Gazan infrastruktuurin systemaattista tuhoamista ja nälkiinnyttämisen käyttämistä aseena.
Jorosen mukaan Israelin tavoite näyttää olevan, että kaistalla olisi mahdollisimman vähän gazalaisia. On väläytelty Gazan asukkaiden "vapaaehtoista" siirtymistä pois alueelta. Kaistalle jäävät palestiinalaiset yritetään Jorosen mukaan saada keskitettyä yhä pienemmille alueille.
– Yksi mahdollisuus voisi olla Länsirannan tyylinen malli, jossa palestiinalaiset on muureilla aidattu tietyille alueille, ja muut alueet olisivat siirtokuntien käytössä, Joronen sanoo.
Kehityskulku, jossa Gaza säilyisi palestiinalaisena alueena, on Jorosen mukaan yhä mahdollinen, jos kansainvälinen yhteisö kohdistaisi Israeliin riittävästi painetta.
New Yorkissa järjestettävässä YK-konferenssissa on kuluneella viikolla käsitelty Palestiinan kysymyksen rauhanomaista ratkaisemista. Suomi on allekirjoittanut 14 muun maan kanssa vetoomuksen, jossa kannustetaan tunnustamaan Palestiinan valtio.
Vetoomuksen liikkeellepanija on Ranskan ulkoministeri Jean-Noel Barrot. Ranskan presidentti Emmanuel Macron ilmoitti viime viikolla, että Ranska tunnustaa virallisesti Palestiinan valtion syyskuussa YK:n yleiskokouksessa.
Israel ja Yhdysvallat ovat vastustaneet voimakkaasti Palestiinan valtion tunnustamista.
Suunnitelmien toteutus kiinni EU:sta
Se, miten toteuttamiskelpoinen Netanjahun suunnitelma Gazan vähittäisestä liittämisestä Israeliin on, on Jäntin mukaan pitkälti EU:sta kiinni. Jäntin mukaan ei ole mitään syytä uskoa, että Yhdysvallat panisi asiassa kapuloita rattaisiin.
Vaikka EU ei varmasti hyväksyisi Gazan osittaistakaan liittämistä Israeliin, Jäntti kehottaa pohtimaan, mitä hyväksynnän puute käytännössä tarkoittaa. EU ei ole virallisesti tunnustanut myöskään Israelin miehittämien palestiinalaisalueiden siirtokuntia, mutta käy kuitenkin kauppaa niiden kanssa.
– EU voi ihan vapaasti tiedotteissaan paheksua sitä ja tuota, mutta niin kauan kuin mitään konkreettista ei tapahdu EU:n ulkopolitiikan osalta, Israelilla ei ole mitään erityistä syytä painaa jarrua, Jäntti sanoo.
EU:lla olisi Jäntin mukaan käytössään tehokkaita keinoja. Hän nostaa esiin erityisesti kauppapakotteet, joiden langettamisella olisi merkittävä vaikutus, sillä EU on Israelin suurin kauppakumppani.
Vähemmän järeä, mutta helpommin toteutettava toimi olisi EU:n ja Israelin välisen assosiaatiosopimuksen jäädyttäminen.
– EU ei ole sitäkään vielä tehnyt. EU edelleen suo Israelille erityisiä etuja, samankaltaisia etuja, mitä EU-jäsenmaat saavat jäsenyytensä myötä, Jäntti sanoo.
Jo lähes 25 vuotta voimassa olleen sopimuksen tavoitteena oli luoda puitteet EU:n ja Israelin väliselle taloudelliselle ja poliittiselle yhteistyölle. Sopimus hyödyttää enemmän Israelia kuin EU:ta, sillä Israel tuo EU:sta enemmän kuin mitä se vie unionin alueelle.
Sopimuksen jäädyttäminen vaatisi kaikkien jäsenmaiden yksimielisyyden.
Pakotteilla EU-kansalaisten tuki
Jäntti palasi hiljattain Harvardin yliopistosta, jossa hän työskenteli vierailevana Fulbright-tutkijana keskittyen EU:n ja Israelin välisiin suhteisiin. Hänen mukaansa kykenemättömyys tehdä mitään Israelin painostamiseksi on kiistatta monumentti EU:n ulkopolitiikan epäonnistumiselle.
Jäntti arvostelee EU:ta siitä, että unioni ei ole ainoastaan jättänyt reagoimatta Israelin toimiin, vaan on hänen mukaansa myös osaltaan mahdollistanut niiden jatkumisen. Hän puhuu kollaboroimisesta Israelin rikosten kanssa.
– Tämä on myös ulkopolitiikkaa, jota EU toteuttaa ilman demokraattista mandaattia EU-kansalaisilta, hän sanoo.
Jäntti viittaa useisiin viime vuoden aikana eri puolilla Eurooppaa tehtyihin mielipidemittauksiin, jotka osoittavat EU-kansalaisten tukevan kauppapakotteiden asettamista Israelille. Näin on myös Suomessa.
Taloustutkimuksen viime syksynä tekemästä kansallisesta kyselytutkimuksesta kävi ilmi, että 55 prosenttia suomalaisista halusi Israelille talouspakotteet vastauksena palestiinalaisalueiden laittomaan miehitykseen. Alle kolmasosa vastusti niitä. Jäntti uskoo, että nyt luvut ovat jo korkeampia.
Jäntti pohtii, kuinka suuren osan EU-kansalaisista pitää tukea kauppapakotteiden asettamista Israelille, ennen kuin ne langetetaan. Jäntin mukaan sitä pistettä lähestytään, mutta on vaikea sanoa, milloin siihen tarkalleen päädytään.
– On todennäköistä, että jossain vaiheessa kamelin selkä murtuu, ja niitä aletaan langettaa, Jäntti sanoo.
Silti hän pitää mahdollisena, että EU jatkaa vielä pitkään nykyisellä linjallaan, mahdollisesti jopa vuosia.
– Jos näin tapahtuu, palestiinalainen yhteiskunta saattaa luhistua ennen kuin EU muuttaa linjaansa.
