Onko Islannissa pakko lukita polkupyörä? Ei ole – mutta kannattaa, koska muuten se varastetaan.
Kirjoitettuna vitsi ei kuulosta kummoiselta, mutta islantilaisen Greipur Hjaltasonin kertomana se on uponnut ihmisiin ympäri maailman. Sittemmin laajasti levinneitä vitsejä on tullut muitakin ja koomikon sometilit ovat paisuneet: Tiktokissa Greipjokes-tilillä on lähes 440 000 seuraajaa, enemmän kuin Islannissa asukkaita, ja Instagramissa noin 360 000.
Greipur muistaa hyvin, miltä tuntui, kun eräs video ensimmäistä kertaa keräsi muutamassa päivässä yli puolitoista miljoonaa katselukertaa.
– Juhlin sitä aivan kuin olisin voittanut lotossa, hän kertoo STT:n puhelinhaastattelussa.
– Se oli outoa. Mutta siitä oli tietenkin pakko vain jatkaa.
Videoiden kotikutoisuudesta huolimatta Greipur ei ole aloittelija vitsien kertomisessa. Hän kokeili stand-up-komiikkaa kaikille avoimessa illassa Islannissa ensimmäisen kerran noin kahdeksan vuotta sitten.
– En oikein pärjännyt koulussa enkä ollut töissä, eikä minulla oikein ollut elämälleni suunnitelmaa. Päätin sitten kokeilla komiikkaa.
Kokeilu alkoi islanniksi ja jatkui myöhemmin englanniksi. Greipur ei itsekään muista, miksi hän päätti vaihtaa kieltä, mutta se näyttää kannattaneen.
Tiktok teki vaikutuksen
Greipur sanoo ryhtyneensä jakamaan videoitaan Facebookissa ja Snapchatissa koronapandemian aikaan, kun esiintyminen ei ollut mahdollista. Seuraajina oli jonkin verran islantilaisia, joille hän kertoi esimerkiksi keksimiään sanaleikkejä islannin kielestä ja esitteli huikeita pallonkäsittelytaitojaan.
Sitten tyttöystävän kaverin teini-ikäinen sisko kertoi saaneensa Tiktok-nimiseen sovellukseen lataamallaan videolla 40 000 katselukertaa. Greipur ei ollut uskoa korviaan.
– Se oli aivan käsittämätöntä. Ajattelin heti, että minunkin täytyy ladata se Tiktok.
Jaettavaa sisältöä on vuosien saatossa kertynyt riittämiin. Esikoisen ollessa pieni Greipur tyttöystävineen tarvitsi rahaa, joten he muuttivat vähäksi aikaa tyttöystävän lapsuudenmaisemiin Eskifjörduriin itäiseen Islantiin, lähes niin kauas pääkaupungista Reykjavikista kuin Islannissa pääsee. Kumppani meni töihin, Greipur jäi vauvan kanssa kotiin.
– En todellakaan ollut iloinen Eskifjörduriin muutosta, hän sanoo painokkaasti.
– Ajattelin, että siitä tulisi kamalinta ikinä. Lopulta se olikin aika hauskaa.
Idässä asuessaan Greipur kävi monta kertaa päivässä vaunulenkeillä kauniissa maisemissa. Muuta tekemistä ei sitten oikeastaan ollut kuin tehdä Tiktok-videoita, pelata Candy Crushia ja pelätä kylän laidalla kohoavaa vuorta.
– Ensimmäisenä yönä en saanut nukuttua. Ajattelin vuoren olevan niin korkea, jyrkkä ja lähellä, että se tulee ja tappaa meidät.
Ideoita ja siten myös videoita alkoi syntyä. Hiljalleen ne keräsivät yhä enemmän yleisöä.
Vitsit kuin palapelit
Seuraaja- ja reaktiomäärän kasvaessa palaute ilahdutti niin, että Greipur halusi tykätä kaikista kommenteista. Määrän kasvettua hänen oli pakko antaa periksi, sillä naputtelu vei kohtuuttomasti aikaa ja olisi saattanut aiheuttaa jännetuppitulehduksen.
– Varsinkin kun pelaan niin paljon Candy Crushiakin, Greipur sanoo nauraen.
Vitsien tekeminen on muuttunut vuosien saatossa. Islanniksi hän kirjoitti itselleen vitsejä ylös, joskus kymmeniäkin päivässä. Greipur otti itselleen jonkin lähtöpisteen ja väänsi siitä hauskan näkökulman vaikka puoliväkisin.
– Yleensä keino kyllä on. Jos suhtautuu jokaiseen lähtötilanteeseen palapelinä, jokin hauska palanen löytyy aina.
Alettuaan tehdä komiikkaa englanniksi Greipur luopui valmiiksi kirjoitetuista vitseistä ja sanaleikeistä, joiden kääntäminen islannista englantiin ei onnistu. Nyt videot ovat spontaanimpia, ja niissä käsitellään sitä, mitä Islannissa sattuu vastaan tulemaan – niin paljon, että monet seuraajat sanovatkin koomikon olevan kuin matkailumainos Islannille.
Greipur itse ei näe asiaa ihan niin, vaikka toki videoilla kaunis ja ainutlaatuinen luonto taustalla onkin yksi keino herättää huomiota.
– Kyse on myös siitä, että minun on pakko käyttää komiikassani sitä, mitä minulla on, ja satun asumaan Islannissa.
Virallinen brändilähettiläs Greipur ei Islannin matkailulle ole, vaikka hän onkin tehnyt jonkinlaisia kaupallisia yhteistöitä matkailuyritysten kanssa. Niin voi olla hyväkin, sillä Greipur sanoo viihtyvänsä kotona ja kävelyillä ja tekemättä mitään, eikä hän haikaile Islannin lukemattomiin ulkoiluaktiviteetteihin.
– Kun ihmiset sanovat menevänsä melomaan, minusta tuntuu kuin puhuisin avaruusolioille. Miksi ihmeessä he menevät sinne? Heräävät aikaisin, pakkaavat eväät, lähtevät autolle ja ajavat jonottamaan tuntemattomien kanssa? Onko se hauskaa? Minua et ikinä näe melomassa.
Somesuosiolla ei aina rikastu
Sadattuhannet someseuraajat eivät automaattisesti muunnu valuutaksi. Komiikka tai somevideot eivät tuo elantoa, vaan Greipur käy osa-aikaisesti töissä koululaisten iltapäiväkerhossa.
– Päihitän heitä shakissa ja pelaan heidän kanssaan jalkapalloa. Lähinnä varmistan, etteivät he vahingoita itseään.
Rahareikiä kyllä on, sillä kuten videoista hyvin näkyy, Greipurilla on tyttöystävänsä kanssa kaksi pientä lasta. Turhauttaako häntä, että valtava huomio ei ole tuonut tullessaan maallista mammonaa?
Greipur myöntää välillä miettivänsä, että jossakin muussa maassa Tiktokia tekemällä voisi saada ainakin jonkin verran rahaakin. Hän kuitenkin haluaa keskittyä hyvään ja niihin mahdollisuuksiin, joita komiikka on jo tuonut ja todennäköisesti tuo tulevaisuudessakin.
Sitä paitsi parhaita kokemuksia ei saa rahalla. Greipur muistelee ylpeänä islanninkielistä vitsiä, jolla hän sai kaksi radiojuontajaa repeämään valtaisaan nauruun kesken lähetyksen.
– Se merkitsi paljon, enkä myisi sitä hetkeä 10 miljoonasta kruunusta. Tai no, ehkä nyt minun olisi pakko myydä se 10 miljoonalla. Mutta siinä oli jotain tosi kaunista.
Fanit voivat halutessaan rahoittaa koomikon työtä. Greipjokes-kanavilla mainitaan Greipurin Paypal-tili, jonka kautta hänelle voi lähettää rahaa. Joskus faneilta tulee yllätyksiä.
– On ihan mahtavaa, että joku iäkäs argentiinalainen nainen lähettää minulle 20 dollaria. Tyttöystäväni ei tosin tajua sitä yhtään. Aina jos joku lähettää minulle Paypalissa rahaa, hän kysyy, mikä ihmisissä oikein on vialla.
Rahan saaminen vitsien kertomisesta tuntuu uskomattomalta koomikosta itsestäänkin. Hän muistaa alkuaikoina saaneensa yhdestä esiintymisestä 2 000 Islannin kruunua eli noin 14 euroa.
– Se riittää täällä ehkä juuri ja juuri yhteen olueen baarissa. Silti se oli älyttömän siistiä.
